Miten voin tulla paljon onnellisemmaksi!

”Iloitkaa iloitsevien kanssa…” Room. 12:15. Tämä Jumala sana sotii täysin inhimillistä luontoani vastaan. Luonnollinen reaktioni, kun näen, että toisille tapahtuu jotain hyvää, on olla kateellinen ja lisäksi valittaa, ja sääliä itseäni. ”Miksi minulla ei ole niin kuin ystävälläni? Enkö minäkin ansaitse jotain hyvää? Ehkä en ole sen arvoinen. Tämä ei todellakaan ole oikeudenmukaista.” Vaikka en sano tätä ääneen, se on ajatuksissani ja hengessäni. Silloin en todellakaan ole tyytyväinen.

Mitä siis voin tehdä tässä asiassa? Onko minun jatkettava näin? Hyvä uutinen on, että voin olla täysin vapaa sellaisista ajatuksista! Kun nämä kateuden ja itsekkäiden ajatusten synkät pilvet alkavat lähestyä minua inhimillisenä reaktiona johonkin, mitä olen nähnyt tai kuullut, minun on tuomittava itseni ja nähtävä nämä ajatukset sellaisina, kuin ne todella ovat: kiusauksina syntiin! Silloin voin vihata niitä ja aivan yksinkertaisesti sanoa: ”Ei! En aio antaa periksi sellaisille ajatuksille enkä uskoa niihin! Ne eivät ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Eivätkä ne tee minua onnelliseksi. Miksi sitten antaisin niiden asua ajatuksissani?”

Minulla on myös voimakkaita aseita, joilla voin ajaa nämä ajatukset kauas pois, sanottuani niille ei. Voin rukoilla Jeesusta: ”Auta minua, etten anna periksi näille ajatuksille!” Vaikka ne näennäisesti ovat kuinka järkeviä, oikeutettuja tai tosia inhimilliselle järjelleni, Jeesus on mahtava auttaja hädässä (Hepr. 4:15-16). Jumala auttaa minua myös voittamaan antamalla minulle sanansa. ”Iloitkaa iloitsevien kanssa…” Room. 12:15. ”Rakkaus ei kadehdi.” 1. Kor. 13:4. ”Älkää eläkö rahaa ahnehtien. Tyytykää siihen, mitä teillä on.” Hepr. 13:5. Niin kauan kuin pidän kiinni tämän kaltaisista sanoista ja jatkan taistelua huonoja ajatuksia vastaan, niillä ei ole mitään valtaa minuun.

Lue lisää täältä: Miten voin ottaa jokaisen ajatuksen vangiksi?

Jumalan sana antaa minulle myös voimaa kääntää ajatukseni hyvään ja pois inhimillisen luontoni itsekkyydestä. Voin mieluummin kiittää Jumalaa ystävistäni ja siitä, kuinka hän on siunannut heitä. Sydämessäni rakastan heitä, enkä halua, että tähän tulee mitään säröjä! Kuulin kerran, että on mahdotonta ajatella negatiivisesti jostain, jonka puolesta rukoilee. Uskon, että tässä tapauksessa on samoin – en voi olla kateellinen jotakuta kohtaan, jos rukoilen hänen puolestaan! Voin myös kiittää Jumalaa kaikesta, mitä hän on antanut minulle. Kun ajattelen hieman taaksepäin, on selvää, että hänellä on todella huolenpitoa minusta. Hän seuraa elämääni yksityiskohtia myöten ja antaa minulle juuri sen, mitä tarvitsen pelastuakseni – ja sehän on hartain toiveeni. Minulla on epäilemättä kaikki syyt olla täynnä kiitollisuutta ja ajaa kaikki tyytymättömyys kauas pois!

Vähitellen kiusaus menettää voimansa, ja minä olen säilyttänyt iloni. Jos jatkan tätä taistelua, on yhä helpompi iloita iloitsevien kanssa. Sitä mukaa kuin aika kuluu, se muuttuu luonnolliseksi. Jos iloitsen vain silloin, kun minulle tapahtuu jotain hyvää, mutta menetän ilon, kun toisille tapahtuu jotain hyvää, minulla on valtavan vähän iloa elämässäni. Mutta jos voin iloita kaikkien iloitsevien kanssa – ajattele, kuinka paljon iloa siitä syntyykään! Ja kuinka paljon onnellisemmaksi tulen!