Täytyykö sinun – vai saatko luvan?

«Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja (pyrkikäämme täydellisyyteen  – norj.k. ja Uusi Testamentti 1938), ryhtymättä uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista teoista ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista, kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Näin me teemme, jos vain Jumala sallii.” Hepr. 6:1-3.

Elämä, jonka Paavali oli saanut kiivaana fariseuksena – tämä lakiin nähden vanhurskas elämä – oli antanut hänelle tietoa monista asioista. Hän ymmärsi lain vaatimuksen ja kykeni langettamaan tuomion taidolla ja ymmärryksellä, mutta tämä ei ollut johtanut häntä yhteyteen toisten kanssa. Se ei ollut myöskään opettanut häntä tuntemaan Kristusta. Hänen elämänsä ei säteillyt Jumalan luontoa ja olemusta, vaan se säteili pikemminkin kylmyyttä – tämä farisealainen vanhurskaus vailla laupeutta, rakkautta ja voitelua.

Aivan uusi juoksu Paavalille

Jeesuksen ilmaistua itsensä hänelle matkalla Damaskokseen, Paavalilla alkoi aivan uusi juoksu. Siitä huolimatta, että Jeesus aivan alusta lähtien näytti hänelle, mitä kärsimyksiä hän joutuisi kestämään, ei hän menettänyt rohkeutta eikä tasapainoa. Hän oli myöskin nähnyt, minkä ihanuuden ja vapauden Jumalan lapset tulisivat saamaan evankeliumin kautta, ja hän ymmärsi, että kärsimykset, joita hän joutuisi kestämään, eivät olleet edes verrattavissa siihen ikuisesti kestävään ihanuuteen, josta hän oli saanut toivon.

” … ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samastumalla hänen kuolemaansa, kunhan vain pääsen ylösnousemukseen kuolleista. Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen.” Fil. 3:9-12.

Tämän taivaallisen näyn hän säilytti koko elämänsä ajan. Hän oli sen valtaama, että voittaisi omakseen Kristuksen, ja kaikki muu oli hänelle tappio. Ilo jo saavutetusta ihanuudesta ei ollut este jatkuvasti ojennetulle veljeskädelle, joka tarjosi yhteyttä ja kasvua. ”Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 3:13-14.

Tiesitkö, että Jeesuksen elämä voi tulla sinun elämäksesi?

Pyrkiminen täydellisyyteen: "Yhden minä teen!"

«Yhden minä teen!» Autuaita ovat kaikki ne, jotka voivat antaa saman henkilökohtaisen todistuksen! He ovat Kaikkivaltiaalta Jumalalta saaneet luvan pyrkiä täydellisyyteen. He ovat Kristuksen elämän valtaamia, sen koko täyteydessä. Se Kristus-elämä, jonka he ovat saavuttaneet, ei jarruta heidän juoksuaan tällä taivaallisella kilparadalla. Juoksu Kristuksen jäljissä ei ole jotain, mitä heidän on tehtävä, tulee tehdä ja on pakko tehdä – se on jotain, mihin he saavat luvan, se on”kadehdittavaa"! He palvelevat Hengen uudessa tilassa ja saavat pyhitystä teoistaan. Heidän lähtönsä maanpäällisestä elämästä tulee olemaan runsas pääsy iankaikkiseen elämään. Iankaikkisen elämän voimat ovat jo täällä armon ajassa lisääntyvässä määrin hapattaneet heidän mielensä ja vaelluksensa. Heidän elämänsä on todistus rakkaudesta ja antautumisesta heidän sielunsa yljälle. He ovat vastanneet toisilleen ”Tahdon!” ja heidän halunsa on liittyä ikuisesti toisiinsa. Myös siihen Jumala antaa heille luvan!

«Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. Hänen morsiamensa on laittautunut valmiiksi ja hänen annettiin pukeutua puhtaaseen, hohtavaan pellavavaatteeseen." Se vaate on pyhien vanhurskaat teot.» Ilm. 19:7-8.

Artikkeli on ensimmäisen kerran julkaistu BCC: n lehdessä nimeltä ”Skjulte Skatter” toukokuussa 2002. 
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag