Suurin lahja, joka milloinkaan on annettu

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9:5. 

Näin tänään matkalla töihin kyltin, jossa luki: ”Ensimmäinen joulu oli varsin yksinkertainen, ja se on OK, jos sinullakin on niin”. Tämä sai minut ajattelemaan ensimmäistä joulua Beetlehemissä, kun Jeesus syntyi. Se oli hyvin yksinkertaista – paikalla oli eläimiä ja paimenia, jotka toivottivat tämän vauvan tervetulleeksi maailmaan. Olen varma siitä, että nämä ihmiset aavistivat tämän illan olevan aivan erityinen. Mutta en usko, että he ymmärsivät, että tämän pienen lapsen syntymän olleen suurin lahja, mikä koskaan oli annettu. 

Jesaja ennusti Jeesuksen syntymän, ja monet ihmiset odottivat hänen tuloaan. He odottivat, että hän tullessaan perustaisi mahtavan valtakunnan, vapauttaisi heidät sortajiensa vallasta ja saisi aikaan vaurauden ajan. Kun lapsi sitten syntyi vaatimattomassa tallissa, he ylenkatsoivat häntä. 

Suuri osa Jeesuksen elämää oli todennäköisesti seuraavanlaista – hän teki työtä yhdessä Joosefin kanssa talonrakentajana, auttoi äitiään, kasvoi perheensä parissa. Kuitenkin Jeesus oppi nuoruudessaan palvelemaan toisia kaikin mahdollisin tavoin. Hän ei koskaan etsinyt suuruutta tai kunniaa. Ja hän teki aina Jumalan tahdon, ei koskaan omaansa. Hänen elämänsä oli siis ristiriidassa kaiken sen kanssa, minkä me ihmiset ajattelemme olevan ”suurta”. Hän oli sävyisä ja nöyrä sydämeltään, ja juuri siksi, että hän nöyryytti itsensä ja palveli, hänestä tuli vapahtajamme ja myös kaikkea sitä, mitä Jesaja oli luvannut – Ihmeellinen neuvonantaja, Rauhanruhtinas… (Matt. 11:29; Fil. 2:7-8).

Lue lisää: Millä perusteella ihminen on saanut tietyn nimen Raamatussa? Mitä Jeesuksen fantastinen nimi kertoo hänestä? 

Koko hänen elämänsä aikana kukaan ei todella ymmärtänyt sitä uskomatonta lahjaa, mikä Jeesus oli. Jopa hänen parhaat ystävänsä kilpailivat siitä, kuka saisi istua hänen rinnallaan hänen valtakunnassaan (Matt. 20:20-23). Vasta hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen, kun he saivat Pyhän Hengen, he ymmärsivät sen suunnattoman uhrin, jonka Jeesus antoi koko ihmiskunnalle. Eikä vain sitä, vaan myös sen, että he saattoivat seurata hänen jälkiään ja myös palvella toisia! Silloin he ymmärsivät, ettei hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta, ja että hän ja hänen Isänsä olivat suunnitelleet kaiken paljon pidemmälle kuin opetuslapset saattoivat kuvitellakaan (Joh. 18:36). 

Jeesuksen suuri lahja meille oli se, että hän vapautti meidät synneistämme ja valmisti tien, jolla mekin voimme voittaa lihassamme olevan synnin. Voimme myös oppia ottamaan ristimme, kun kysymyksessä on kaikki ”omamme”, niin että voimme palvella toisia samoin kuin Jeesus. 

Olen valtavan kiitollinen, että tänä vuonna, vaikka joulu ei ehkä olekaan samanlainen kuin edellisinä vuosina, on mahdollista muistella suurinta lahjaa, joka koskaan on annettu! Eikä ainoastaan muistella häntä, vaan seurata häntä nöyryyden tiellä. Silloin voin myös palvella lähimmäisiäni. Minulla on kaikki mahdollisuudet siunata heitä ja osoittaa tietä Jeesuksen luo.