5 asiaa, joista lähes kukaan ei tiedä, että niitä EI lue Raamatussa

Tiesitkö, ettei näitä tavallisia sanoja ja ajatuksia esiinny Raamatussa?

”Jeesus hyväksyy syntisten ja publikaanien teot”

Tätä sanontaa ihmiset viskovat raamatullisena sitaattina, mutta se on itse asiassa väärennös siitä, mitä Raamattu sanoo.

”Kun Jeesus oli aterialla Matteuksen kodissa, sinne tuli monta publikaania ja syntistä aterioimaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Matt. 9:10-11.

Mutta vain se, että Jeesus aterioitsi näiden ihmisten kanssa, ei tarkoita sitä, että hän olisi hyväksynyt heidän toimintansa. Kertomus jatkuu jakeissa 12-13.

”Jeesus kuuli sen ja sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: Laupeutta minä tahdon enkä uhria. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä." 

Jeesus istui yhdessä syntisten ja publikaanien kanssa saadakseen heidät kääntymään. Hän ei katsonut sormiensa läpi heidän tekojaan. Hän rakasti heitä, kyllä, mutta hän ei etsinyt puolusteluja heidän synneilleen. Hän rakasti heitä itse asiassa niin paljon, ettei hän halunnut heidän jatkavan synnin tekemistä.

Sen sijaan, että olisi ollut passiivinen syntiä kohtaan, Jeesuksen koko elämän tehtävä oli saada ihmiset kääntymään Jumalan puoleen!

”Kaikki ovat syntisiä”

Tämä sitaatti on lähes raamatullinen.

Room. 3:23:ssa on kirjoitettu: ”… sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Mitä eroa sitten on näiden välillä: ”kaikki ovat tehneet syntiä” ja ”kaikki ovat syntisiä”?  Kysymys on aikamuodosta. ”Kaikki ovat tehneet syntiä” on totta. 1. Joh. 1:8:ssa on myös kirjoitettu: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä.”

Tässä useimmat kuitenkin  hämmentyvät.

Vain se, että olen aikaisemmin tehnyt syntiä, vain se, että minulla on syntiä, joka asuu ruumiissani, ei tarkoita sitä, että minun on jatkettava synnin tekemistä. Se ei tarkoita sitä, että minun on oltava syntinen. Raamatussa on itse asiassa monia jakeita, jotka sanovat, että meidän on lopetettava tsen tekeminen, minkä tiedämme olevan syntiä.

”Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne. Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.” Kol. 3:8-10.

”Vanha ihminen”, joka mainitaan tässä, oli synnintekijä. Kaikki ovat tehneet syntiä. Mutta uusi ihminen on pannut pois syntinsä. 1. Piet. 1:15:ssä jopa sanotaan: ”Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä.”

Raamatussa ei siis sanota yhdessäkään kohdassa, että meidän on pysyttävä syntisinä, vaan se kehottaa meitä voimakkaasti olemaan pyhiä, niin kuin kutsujammekin on pyhä.

”Usko Jeesukseen on kaikki, mitä tarvitsemme päästäksemme taivaaseen”

Tämä ilmaisu on oikeastaan raamatullinen. Raamattu ei voi sanoa asiaa selkeämmin, kun tästä on kysymys. Ongelma on siinä, että ihmiset käsittävät väärin sen, mitä ”usko Jeesukseen” oikeastaan tarkoittaa.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16.

Ei riitä, että uskomme, että oli olemassa mies, nimeltään Jeesus, joka oli Jumalan Poika, ja että hän haluaa pelastaa sinut. Mutta jos uskot Jeesukseen, todelliseen Jeesukseen, sellaisena kuin hänet kuvataan Raamatussa, niin sinun täytyy uskoa myös kaikki se, mitä hän on sanonut ja tehnyt.

”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.” 1. Kor. 6:9-10.

Näemme, kuinka ihmiset voivat hämmentyä. Alkuun voi näyttää siltä, että saamme ikuisen elämän pelkästään uskomalla Jeesukseen. Mutta sitten taas luemme Korinttilaiskirjeestä, että ne, jotka tekevät vääryyttä, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mutta jos todella uskot Jeesukseen ja jok’ikiseen asiaan, mitä hänestä on kirjoitettu, et olisi väärämielinen. Tekisit kaikkesi pitääksesi itsesi poissa synnin tekemisestä.

Aivan niin kuin on kirjoitettu. ”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” Jaak. 2:17. Uskoa ei voi erottaa teoista. Jos todella uskot Jeesukseen, sinun uskosi tuottaa hyviä tekoja. Jos elämäsi ei osoita hyviä tekoja, uskosi on kuollut, etkä oikeastaan usko siihen Jeesukseen, josta on kirjoitettu.

Ei siis riitä, että uskomme siihen, että kerran oli olemassa joku nimeltään Jeesus, vaan saadaksemme ikuisen elämän, meidän on uskottava Jeesukseen sellaisena, kuin hänestä on kirjoitettu. Usko Jeesukseen tarkoittaa toimintaa.

Lue täältä lisää siitä, että pelastutaan armosta tai teoista

”Kaikki muuttuu lopulta hyväksi”

Tämä sanotaan usein ihmisille, jotka kokevat erilaisia kärsimyksiä, tai kun asiat eivät lainkaan suju oman mielen mukaan. Voidaan antaa tämä pieni lohdutus, että kun kärsimykset ovat ohi, Jumala tulee tekemään niin, että elämä on jälleen hyvää.

Ongelma on siinä, ettei Raamatussa ole kirjoitettu näin. Päinvastoin, on varsin vaarallista ajatella niin. Itse sitaatti on peräisin Room. 8:28:sta: ”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.”

On kirjoitettu, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksi. Jossain vaiheessa, joku on lisännyt sanat ”lopulta”, mikä muuttaa koko merkityksen. Sen sijaan, että jae on voimakas kehotus olemaan kiitollinen kaikesta, siitäkin, mikä näyttää huonolta, siitä on nyt tullut mahtipontinen taputus olalle, että pian kaikki tulee olemaan paremmin.

Mutta kun uskomme, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksi”, uskomme, että myös se, mikä näyttää huonolta, itse asiassa on hyvää. Tämä voidaan koota näihin jakeisiin 1. Piet. 1:6-7:ssä: ”Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” Lue myös Room. 5:3-5.

Fantastinen asia ajateltavaksi, että jopa koetuksemme vaikuttavat meidän parhaaksemme, kun ne ovat päällä. Kokemalla kärsimyksiä maan päällä voimme nähdä meissä asuvan synnin pyrkivät pinnalle ja esille. Silloin voimme kuolettaa kaiken meissä asuvan kiittämättömyyden, katkeruuden, vihan jne. (Kol. 3:5). Emme olisi voineet kuolettaa mitään, ellemme olisi tienneet niiden olemassaolosta. Koetukset johtavat meidät muuttumiseen.

”Olkaa aina kiitollisia jostakin”

Tämä on aikamoisen niljakas väännös 1. Tess. 5:18:sta: ”Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa.”

”Olkaamme aina kiitollisia jostakin” kuulostaa jakeen yksinkertaistetulta versiolta. Mutta oleminen aina kiitollinen jostain ja kiittäminen joka tilanteessa ovat itse asiassa kaksi täysin eri asiaa.  Palaamme Room. 8:28:aan. Kysymys ei ole siitä, että tarraudumme siihen uskoon, että taivas on sininen pilvien takana, kun sää on mitä kauhein. Kysymys on siitä, että tajuamme, että se, mikä näyttää huonolta, on jotain, mistä meidän tulee kiittää Jumalaa. Kuinka me muutoin voisimme nähdä oman syntimme ja kuolettaa sen?

Kysymys ei ole siitä, että olemme kiitollisia, vaikka kohtaamme huonoja asioita. Kysymys on siitä, että olemme kiitollisia huonoista asioista. Juuri rankoissa elämän koetuksissa tulemme puhdistetuiksi tulen kautta.

Tämä käsitys kuullaan usein ”innostavina” fraaseina, kun jonkun elämää verrataan toisiin, joilla asiat ovat huonommassa jamassa  kuin kyseisellä henkilöllä. Joku, jolla on taloudellisia ongelmia, saa kuulla: ”Laske siunauksesi. Sinullahan on joka tapauksessa talo, auto ja työ”. Tietenkin meidän on oltava kiitollisia niistä asioista. Mutta meidän on myös oltava kiitollisia siitä, mitä meillä ei ole.

Meidän on oltava kiitollisia siitä, että olemme köyhiä tai liikuntavammaisia tai työttömiä, tai mitä se sitten onkin. Kohtaamamme koetukset vaikuttavat vain parhaaksemme, kaikesta huolimatta, ja kuinka emme olisi kiitollisia elämästä, joka on täynnä hyvyyttä?