Pelastummeko armosta vai tekojen kautta?

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." Ef. 2:8-9 .

Armo anteeksiannoksi

Voimme nähdä tämän tapauksesta varkaan kohdalla, joka kuoli Jeesuksen kanssa ristillä. Hän kääntyi Jeesuksen puoleen, ja Jeesus otti hänet vastaan ja sanoi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa". Luuk. 23:43. Hänen syntinsä annettiin anteeksi, ja hän voi mennä Jeesuksen kanssa sisään paratiisiin. Hän sai synnit anteeksi armosta, vaikkei hänellä ollut mitään tekoja, joista häntä olisi voinut kehua.

Mutta pelastus on enemmän kuin syntien anteensianto. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 5, jakeessa 10, että sen jälkeen kun meidät on sovitettu Jumalan kanssa hänen poikansa kuoleman kautta, niin paljon varmemmin pelastumme Jumalan Pojan elämän kautta. Mitä tarkoittaa se, että pelastumme hänen elämänsä kautta?

Armo merkitsee voimaa tehdä Jumalan tahto

Sen jälkeen kun olemme ottaneet vastaan syntien anteeksiannon ja tulleet uskoon Jeesukseen, pystymme ottamaan vastaan hänen Henkensä. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme saaneet voiman (armon), jota tarvitsemme tehdäksemme Jumalan tahdon, kuten Jeesus teki. Mutta silloin meidän tulee kieltää oma tahtomme lihan mukaan. Kun teemme tämän, kadotamme elämämme lihassa, mutta voitamme uuden elämän Hengessä. Tästä juuri Jeesus puhuu Luukkaan evankeliumissa 9:23-24:" Jeesus sanoi kaikille: ‘Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.

Tällä tavalla tapahtuu muuttuminen. Ylimielisyytemme muuttuu nöyryydeksi, kovuutemme laupeudeksi, kärsimättömyytemme kärsivällisyydeksi, jne. Omat tekomme korvataan Jumalan teoilla. Tämä on enemmän kuin syntien anteeksianto. Näemme, että tekemällä Jumalan tahdon , voimme saada osaa tästä "suuremmasta" pelastuksesta.

Sielumme pelastus

Kun otamme vastaan syntien anteensiannon, on henkemme pelastunut – tämä on uskomme alku. Mutta Pietari kirjoittaa uskomme päämäärästä, sielumme pelastuksesta. Tätä pelastusta profeetat etsivät, kun he profetoivat armosta, joka oli tuleva meidän osaksemme. Armo, joka tulisi tekemään mahdolliseksi meille saada osaa Jeesuksen kärsimyksistä ja kirkkaudesta, joka niitä seuraa – uusi taivaallinen elämä. 1Piet. 1:9-11. Nämä ovat niitä kärsimyksiä, joita Jeesus koki, kun hän kielsi itsensä ja otti ristinsä joka päivä. Nyt, kun me olemme ottaneet vastaan hänen Henkensä, on meillä armo yllämme seurata häntä samoissa kärsimyksissä ja tulla samaan kirkkauteen.

Inhimillinen tahtomme on istutettu meidän sieluumme, ja se on lähde kaikkeen levottomuuteen ja konflikteihin. Sielumme pelastuu, kun seuraamme Jeesusta ja kadotamme oman elämämme (oman tahtomme), niin että saamme osaa uudesta ja taivaallisesta elämästä, joka on sopusoinnussa Jumalan hyvän, otollisen ja täydellisen tahdon kanssa, valmis tekemään hänen tekojaan.

Armo, joka vaatii aktiivista osallistumista

Kuten näemme tämä "suurempi" pelastus myös merkitsee sitä, että me olemme pelastettuja armosta, mutta armo myös vaatii meidän aktiivista osallistumistamme. Vaikka uskovat, jotka ovat ottaneet vastaan pelastuksen, voivat olla hyvin aktiivisia, kun on kyse ulkonaisista asioista, niin ei kuitenkaan ole epätavallista kuulla heidän sanovan: "Me emme voi mitään tehdä", kun on kyse synnin voittamisesta ja uuden elämän elämisestä. He lohduttavat itseään sillä, että ovat pelastettuja armosta, eivät tekojen kautta. Mutta Jeesus sanoo: "Ilman minua te ette saa aikaan mitään". Joh. 15:5.

Kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen Hengen, pystymme seuraamaan häntä. Jos se on sitä, mitä haluamme, voimme kieltää itsemme ja ottaa ristimme joka päivä, ja tehdä Jumalan tahdon. Tällä tavoin voimme saada osaa Jeesuksen Kristuksen kirkkaudesta. 2.Tess. 2:14.

Silloin emme ole ottaneet vastaan Jumalan armoa turhaan. 2. Kor. 6:1-2.