Yksi asia, joka sinun tulee tietää, jos todella haluat seurata Jeesusta

“Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa!” Snl. 3:5-7.

Jumalan ajatukset ja suunnitelmat minun suhteeni tähtäävät aina tulevaisuuteen ja toivoon. Hänellä on elämän ja rauhan ajatukset niistä, jotka ovat hengessään köyhiä; niistä, jotka ovat halukkaita tulemaan hänen opettamikseen.

Hengen köyhyys

Hengen köyhyyttä ei tule sekoittaa arkuuteen ja ujouteen. Se tarkoittaa sitä, että kaipaukseni on olla Jeesuksen, Mestarin, kaltainen, mutta näen, kuinka kykenemätön olen saamaan sitä aikaan itse. Minulla on liha, jossa ei asu mitään hyvää, niin etten tiedä, miten ”tekisin sitä, mikä on hyvää”, kuten Paavali kirjoittaa, vaikka juuri sitä minä todella haluan koko sydämestäni (Room. 7:18).

Tämä hengen köyhyys saa minut kääntymään Jumalan puoleen löytääkseni hänen tahtonsa jok’ikisessä päätöksessäni ennen kuin avaan suuni; ennen kuin tuomitsen jossakin asiassa. Hengen köyhyyden avulla olen oppivainen, valmis ja halukas ottamaan vastaan opastusta Jumalalta hänen Pyhän Henkensä kautta. Tyhjä lasi voidaan täyttää. Silloin saan voiman toimia, ja saan armoa elämääni. Kaikki yhdessä vaikuttaa parhaakseni, koska rakastan Jumalaa (Room. 8:28).

Tavallisesti ihmiset nojautuvat omaan ymmärrykseensä; omaan voimaansa. Reagoin ja toimin impulsiivisesti ja perustan päätökseni aikaisempiin kokemuksiini. Tunteeni ja ajatukseni johtavat minua, tuomitsen sillä perusteella, mitä näen tai kuulen. Teen oman tahtoni Jumalan tahdon sijaan, enkä anna mitään armoa toisille. Sillä tavalla ongelmat vain lisääntyvät. Tämä on hengen köyhyyden vastakohta.

Kuuliaisuuden oppiminen

Jos haluan oppia tulemaan köyhäksi hengessäni,  minun on noudatettava edelläjuoksijani Jeesuksen esimerkkiä.

Hän eli tehdäkseen Jumalan tahdon, hengen köyhyydessä, elämänsä jokaisena päivänä. Tultuaan ihmisenä maan päälle hänen piti oppia kaikki Isältään (Joh. 5:30; Joh. 12:49; Fil. 2:5-8). Hänen piti oppia kuuliaisuus siitä, mitä kärsi (Hepr. 5:8). Tämän koulutuksen perusteella hän pystyi opettamaan opetuslapsiaan näillä sanoilla: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Matt. 5:3.

Hänen opetuslapsenaan minunkin on oltava tässä hengen köyhyydessä, ymmärtäen täysin, etten ymmärrä mitään, niin kuin minun tulisi ymmärtää, ja että minun on opittava Mestarilta kaikki. Minun on niin ikään opittava kuuliaisuutta siitä, mitä kärsin (Hepr. 5:8; 1. Piet. 4:1).

On vaikea tulla hiljaiseksi – niin ulkonaisesti kuin sisäisestikin – kun joudun kärsimään, ollessani kiusattu  ja ollessani vaikeissa tilanteissa. Luonnollinen taipumus on toisten syyttäminen, kyseessä olevien ihmisten tuomitseminen, omien tekojen puolustelu, vaatimukset toisia kohtaan, ja puhuminen toisille siitä, mitä joudun läpikäymään. Tämä on yritys saada inhimillistä lohdutusta ja paeta kärsimystä. Todellinen ongelma on se, että minulla on liha, jossa ei asu mitään hyvää, ja Jumala pyytää minua uhraamaan reaktiot, jotka nousevat lihastani kyseisen tilanteen johdosta (Room. 7:18; Room. 8:12-13; Kol. 3:5).

Kun olen halukas tunnustamaan totuuden itsestäni – että ongelman ydin on omassa lihassani – silloin voin astua rohkeasti armon valtaistuimen eteen ja pyytää apua voittaakseni (Hepr. 4:15-16). Jumala kuulee hengessään köyhien rukoukset.