Voiko Jumala todella antaa anteeksi menneisyyteni?

Raamatusta voimme lukea, että voimme saada synnit anteeksi. Mutta onko se todella mahdollista! Voiko Jumala todella antaa anteeksi menneisyyteni?

Vaivaavatko sinua kaikki huonot asiat, joita olet tehnyt? Vahinko ja tuska, jotka olet aiheuttanut toisille ajattelemattomilla sanoillasi ja varomattomilla teoillasi. Mainitsematta kaikkia salattuja syntejä, joista vain sinä tiedät. Tuntuu kuin kantaisit koko maailmaa harteillasi.

Sulje silmäsi ja kuvittele hetken, että Jumala on antanut sinulle anteeksi joka ainoan asian, minkä koskaan olet tehnyt. Eikö se olisikin valtava taakka, joka otettaisiin pois mielestäsi? Voisit aloittaa puhtaalta pöydältä! Eikö se yhtäkkiä tekisikin elämän paljon houkuttelevammaksi? Se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta onko asia todella näin? Ehkä istut siinä ja ajattelet: Voiko Jumala todella antaa menneisyyteni anteeksi?

Jumala ei ole ihminen

Ihmisinä emme tarvitse kovinkaan paljon tullaksemme katkeriksi. Kannamme helposti kaunaa, loukkaannumme helposti, ja saamme alitajuntaisesti tyydytystä tarrautumalla asioihin, joita jotkut ihmiset ovat sanoneet tai tehneet meitä vastaan. Sellaista taustaa vasten ei tulisi olla yllätys, että on lähes mahdotonta ymmärtää Jumalan epätavallista kykyä antaa anteeksi. Anteeksiantaminen toisille on niin etäistä meille, ei lainkaan ajankohtaista! Se tuntuu siltä kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan, ja ihmiset pääsevät  pälkähästä ilman rangaistusta!

Meidän on lähes mahdotonta ymmärtää Jumalan tavatonta kykyä antaa anteeksi

”Mutta he eivät ansaitse sitä…” Mitä se oli? Pysähdy hetkeksi ja mieti menneisyyttäsi uudelleen. Oletko todella kykenevä päättämään, mitä toiset ihmiset ansaitsevat? Onko jollain meistä oikeus siihen?

Sekä Vanhassa että Uudessa liitossa lukee mustalla valkoisella, mitä me syntiset todella ansaitsemme. Apostoli Paavali sanoo näin: ”…sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava.” Room. 8:13. Jumala on oikeudenmukainen ja hänen sanansa pysyy ikuisesti. Näyttää synkältä – me kaikki ansaitsemme mitä ilmeisimmin kuolemantuomion.

Jeesus – lunnasraha ihmiskunnalle

Niin, tämä olisi ollut loppu, joka olisi odottanut meitä kaikkia; olisimme kuolleet synteihimme, jollei itse Jumala olisi osoittanut meille uskomatonta rakkauttaan: ”Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi oikeaan aikaan.” 1. Tim. 2:5-6.

Jeesus Kristus antoi itsensä lunnaiksi ihmiskunnalle! Hän tuli aivan vapaaehtoisesti maan päälle ja maksoi sen, mitä Jumala vaati, kokonaisuudessaan. Jeesus kuoli syyttömänä juuri sinun edestäsi! Hän kuoli meidän kaikkien edestä ja maksoi syntimme omalla kallisarvoisella verellään ja avasi siten tien takaisin Isän luo. Paavali kuvaa tämän uhrin suuruutta näin: ”Tuskin kukaan on valmis kuolemaan jonkun vanhurskaan puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku kenties uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.” Room. 5:7-8.

Anteeksiannon ehdot

Mutta on myös kirjoitettu: ”Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Matt. 6:14-15. Tämä tekee selväksi sen, ettei anteeksianto toisille ole vain anomus tai palvelus, jonka Jumala haluaa vastalahjaksi. Se on ehto, ja ellei tämä ehto tule täytetyksi, emme saa anteeksi.

Anteeksianto toisille ei ole vain pyyntö tai palvelus, jonka Jumala haluaa vastalahjaksi. Se on ehto, ja ellei tämä ehto tule täytetyksi, emme saa anteeksi.

Toisen ehdon löydämme Apostolien teoista 3:19: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.”

Nämä ovat elintärkeitä kohtia, ja kaksi tärkeää kysymystä esitettäväksi itselleni: Kuinka nopea olen antamaan anteeksi toisille? Olenko todella kääntynyt pois synneistäni?

Tämän tulisi tulee herättää meidät itse kunkin syvään, pysyvään kiitollisuuteen ja hartaaseen rakkauteen Jeesusta Kristusta kohtaan, joka maksoi tämän uhrin meidän edestämme. Hän otti itselleen lihan ja veren, niin että hän saattoi olla samanlainen kuin ne, joita hän tuli pelastamaan ja olisi kykenevä auttamaan heitä. Hän haluaa, että ihmiset elävät niin kuin hän eli; hän haluaa, että he voittavat synnin ja kirkastavat Jumalaa ruumiillaan, aivan niin kuin hän teki. Tämä on myös syy siihen, että hän haluaa antaa syntimme anteeksi: Kun olemme saaneet anteeksi, voimme aloittaa uuden elämän ja osoittaa rakkauttamme ja kiitollisuuttamme seuraamalla häntä. Voimme olla niiden joukossa, joita hän ei häpeä kutsua veljikseen. Hepr. 2:9-18.

Samalla kun mietit tätä, muista rakkautta, joka Jeesuksella oli, kun hän kuoli puolestasi – vanhurskas väärien puolesta – äläkä koskaan unohda, että sinut on puhdistettu vanhoista synneistäsi. Missä me itse kukin olisimmekaan, jos olisimme saaneet sen, mitä todella ansaitsemme?

”Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.” Ps. 103:10-12.