– Vihdoin sain uskon siihen, että minussa oli jotain arvokasta

«Minä en ole mitään. Kaikki muut ovat parempia kuin minä. En osaa mitään». Tällaiset ajatukset ovat kai tuttuja monille. Teini-ikäisenä Ruth Kloosterman kärsi juuri näistä ajatuksista, mutta Jumalan sanan avulla tämä epävarma nuori tyttö sai uskon itseensä.

Kahvilassa on hiljaista ja rauhallista tänä iltapäivänä. Auringon heikko valo muistuttaa syksyn lähestyvän.
– Luulin, että kukaan ei pitäisi minusta jos tutustuisi minuun.

Sohvalla, lähellä sisäänkäyntiä istuu 40-vuotias Ruth Kloosterman. Hän on naimisissa, hänellä on lapsia ja hänet tunnetaan puheliaana ja hersyvänä naisena. Mutta niin ei suinkaan aina ole ollut.
– Olin hiljainen ja ujo tyttö, aloittaa Ruth muistelemalla teini vuosiaan.
Hän oli tyypiltään juuri sellainen, joka mielellään viihtyi yksikseen kirjoja lukien.
– Olin tyytyväinen saadessani vain olla itsekseni, hän sanoo.

Hän varttui Winnipegissä, Manitobassa, Kanadassa kuuden vanhemman sisaruksen kanssa. Hänen isänsä kuoli, äidin odottaessa häntä ja nuorisovuosinaan Ruth ajatteli paljon isäänsä. Iltaisin hän mielellään makasi sängyssä ja rukoili Jumalaa.

– Rukoilin, etten joutuisi pois siitä ymmärryksestä, jonka olin saanut kotoa, sanoo Ruth ja kertoo kasvaneensa hyvässä, kristillisessä kodissa.

Hän oli kiltti tyttö, hieman varovainen ja peloissaan ettei tekisi mitään pahaa. Mutta vaikka tällä pienellä tytöllä oli näennäisesti kaikki hyvin, hänen piti käydä läpi rankat teinivuodet.

Ruth kärsi huonosta minäkuvasta ja hänellä ei ollut uskoa itseensä. Hän oli luonnostaan ujo ja kova itseään kohtaan. – Luulin ettei kukaan pitäisi minusta jos tutustuisi minuun, hän sanoo.

Ollessaan yhdessä muiden kanssa, hän tunsi itsensä aina huonommaksi kuin muut. "En ole mitään. Kaikki ovat parempia kuin minä. En osaa mitään". Tämä huono itsetunto sai aikaan sen, ettei Ruth uskaltanut sanoa omia mielipiteitään ollessaan muiden kanssa, joiden hän tunsi olevan "parempia" kuin hän itse.
– Toivon kovasti heidän pitävän minusta, hän sanoo.

Ruthin eteen tuodaan kupillinen mustaa kahvia, mutta se jää koskemattomaksi. Hän keskittyy menneeseen. Koska hän halusi olla niin kuin muut, hän mukautti mielipiteensä niiden mukaan kenen kanssa milloinkin oli.

– Vihasin erimielisyyksiä, joten olin aina samaa mieltä muiden kanssa. Siitä johtuen, Ruth oli monella tapaa sidottu muihin ihmisiin.
– En ollut oma itseni, hän sanoo.
Hänelle koitui myös ongelmia, kun kaksi ihmistä, joille hän oli sanonut eri asioita, tulivat yhteen.
– Elin monella tapaa valheessa, hän sanoo.

Hän ottaa hörpyn kahvistaan. Kahvin mukana tuodun suklaan, hän on antanut pitkä aika sitten yhdelle nuorimmista lapsistaan, joka kävi pöydän luona katsomassa äitiä.

Eräänä iltana, teinivuosien loppuessa hän rukoili Jumalaa.
– Jumala, sinun täytyy näyttää minulle mitä teen väärin.
Sen jälkeen hän sai kuulla siitä, mitä lukee Ilmestyskirjassa 3, 1: "Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut."

Ruth tunsi olevansa mätä sisältä, koska hän käyttäytyi kiltin tytön tavoin, mutta hänen sisimmässään asiat eivät olleet niin kuin niiden piti olla.
– Ymmärsin, että minun piti olla oma itseni, jotta Jumala voisi käyttää minua. Psalmeissa lukee, että meidät on luotu ihmeellisellä tavalla.

– Jumala tiesi, mitä oli tekemässä, kun hän loi minut. Hänellä oli suunnitelma elämäni varalle ja siihen sain uskon, Ruth kertoo.

Hän löysi Jumalan sanasta avun uskoakseen itseensä.
– 1. Kor. 4:7 lukee: “Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?” Ruth aloittaa ja kertoo, kuinka hän ymmärsi antaa eteenpäin siitä, mitä itse oli saanut Jumalalta.

– Silloin ymmärsin, että olin todellakin saanut jotain Jumalalta. Jumala oli antanut minulle henkilöllisyyteni. Hän oli myös antanut minulle voiton synnistä henkilökohtaisessa elämässäni. Ruth sai halun jakaa tämän toisten kanssa. Pikkuhiljaa Ruthin ajatustapa muuttui. Hän ei enää murehtinut siitä, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset ajattelivat hänestä, vaan hän keskittyi siihe, mitä Jumala ajatteli hänestä.

Ruthin elämässä alkoi uusi aika. Hän alkoi ilmaista omia mielipiteitään ollessaan muiden kanssa, ja hän alkoi jakaa saatuja voittojaan. Hitaasti, mutta varmasti hän pääsi eroon ajatuksista kuten ”minä en ole mikään, minulla ei ole mitään annettavaa”.

– Alussa minusta tuntui, että menetin ystäviä, Ruth sanoo. He eivät olleet tottuneet siihen, että Ruthilla oli omia mielipiteitä. Siksi hänen uusi tapansa olla säikäytti heitä vähän. Sinä aikana Ruth kuitenkin oppi paljon ystävyydestä.

– Ystävyys ei edellytä sitä, että ollaan samaa mieltä, hän sanoo. Sitä vastoin voi olla hienoa, että on erilaisia mielipiteitä ja opitaan toisten tavasta tehdä asioita. Ruth löysi myös uusia puolia itsestään.

– Huomasin myös, että oli asioita, joita osasin. Pidin kovasti urheilusta, keksin mielelläni uusia asioita ja löysin yhteyden nuorempiin tyttöihin, Ruth kertoo.

Ujona teini-ikäisenä Ruth olisi mieluiten ollut vain kotona.
– Ymmärsin kuitenkin, että oli elintärkeää viettää aikaa muiden nuorten kanssa, hän kertoo.

Siksi hän pakotti itsensä ulos ovesta, vaikka koti oli hänen “turvallisempi” ympäristönsä. Vähä vähältä hänen itsetuntonsa tuli varmemmaksi.

– Vihdoin sain uskon siihen, että ehkä minussakin oli jotain arvokasta, hän sanoo.

Terve minäkuva on ollut Ruthille suuri apu taistelussa syntiä vastaan. Siksi hän on saanut armon elää nuoruusikänsä turvallisuudessa ja puhtaana nuoruuden himoista. Hyvä minäkuva on auttanut häntä muun muuassa ajamaan Saatanan pois.

– Jos ajattelee liian vähäisiä itsestään, saa helposti heikon omantunnon.

Saatana on syyttäjä. Jos alkujaan pidän itseäni huonona, Saatanan houkutukset saattavat vaikuttaa järkeviltä, sanoo Ruth.
Mutta jos olen turvallisella mielellä tietoinen siitä, että ”olen arvokas ihminen”, Saatana ei pysty johtamaan väärille teille.

Se ei ollut ilmaista. Ruthin täytyi taistella, jotta hän sai terveen ja hyvän minäkuvan. Ajatukset kuten ”Minä en ole mitään. Kaikki muut ovat parempia kuin minä. En osaa mitään” ovat kai tuttuja monille. Ehkä erityisesti tytöt ajattelevat helposti ”en ole tarpeeksi nätti, olen liian lihava jne.”

– Sellaiset ajatukset eivät tule ylhäältä, Ruth sanoo. Hänen kannaltaa oli ratkaisevaa tulla siihen, että hän pystyi elämään tasapainossa Jumalan ja itsensä kanssa.

Tällä hetkellä ei ole paljoakaan jäljellä siitä hiljaisesta ja ujosta tytöstä, joka ei uskaltanut sanoa omia mielipiteitään.

Vinkkejä itsetunnon vahvistamiseksi:
– Ajattele näin: “Hyväksyn itseni ja uskon itseeni sellaisena kuin olen. Uskon, että Jumala on valinnut minut, ja että hänellä on täydellinen suunnitelma elämäni varalle.”

– Ota kehut vastaan, silloin kun saat niitä. Tarvitset niitä! Jos torjut kehut, kehujen antaja tuntee epäonnistuneensa siinä, mitä yritti tehdä. Todennäköisesti hän ei kehu sinua uudestaan.

– Näe mahdollisuudet, älä esteitä. Siten voit käyttää saamasi mahdollisuudet oppiaksesi uusia asioita. Tämä tekee hyvää itsetunnollesi.

– Ota vastaan myönteistä palautetta ja usko, että sen antaja tarkoittaa sitä, mitä sanoo!

– Älä odota ja vaadi itseltäsi liikaa!