Vapautettu, mutta samalla otettu vangiksi?

Arjessa kohtaan monenlaisia tilanteita – upeita kokemuksia, surullisia uutisia tai joskus vain stressaavia hetkiä. Nämä herättävät monia erilaisia reaktioita minussa; ajatuksia tulee ja menee päässäni.

Juuri ajatusmaailmassani täytyy minun käydä taistelu syntiä vastaan. Minun pitää taistella ajatuksia vastaan. Ylpeyden, kiittämättömyyden, epäilyn, vaatimuksen ajatuksia vastaan tai syyttäviä ajatuksia vastaan, joita minulla on ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan jne.

Jeesuksesta on kirjoitettu Jesaja 7:15: ssä: ”Kermaa ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän.”

Syntiä vastaan taisteleminen tarkoittaa aivan yksinkertaisesti sitä, että hylkään pahan – sanon ”ei” huonoille ajatuksille ja valitsen hyvän – harjoitan itseäni ajattelemaan hyvää.

Mutta kuinka minun tulee taistella? Kaikki, jotka ovat yrittäneet sitä, voivat todennäköisesti sanoa, ettei ole mahdollista voittaa omassa voimassa tai tahdonlujuudella. Ensin minun pitää päättää, että rakastan Jeesusta koko sydämestäni ja palvelen vain häntä. Hän on se, joka voi auttaa minua aina voittamaan pahan.

Minun tulee rukoilla häntä oikeaan aikaan, eli silloin, kun tulen kiusatuksi – ennen kuin lankean. Pyhän Hengen kautta Jeesus antaa meille halukkaasti avun ja voiman, jonka tarvitsemme voittaaksemme. Usein saan Jumalan sanan, joka auttaa minua vaikeissa tilanteissa.

”Sitten vielä, veljet, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa!” Fil. 4:8.

Viime aikoina olen erityisesti keskittynyt olemaan kiitollinen kaikesta, mitä Jumala lähettää minulle.  Usein huomaan toivovani toisenlaisia olosuhteita elämääni tai minulla on omia mielipiteitä siitä, minkälainen tulevaisuuteni tulee olla, tai minkä uskon olevan parasta minulle. Siksi olen alkanut luovuttaa nämä ajatukset Jumalan käsiin, kiitollisena luottaen häneen.

Vaikka minun pitää luopua omasta tahdostani, mikä voi ”tehdä kipeää” tai aiheuttaa ”kärsimyksiä”, se antaa minulle sisäisen rauhan, ja vähän kerrallaan pääsen vapaaksi synnistä.

Ehkä minun on harjoiteltava kärsivällisyyttä vaikeissa tilanteissa, tai ehkä minun tulee heittää kaikki murheeni Jumalan päälle ja oppia uskomaan lapsen lailla. Tämä ”tekee kipeää” tai aiheuttaa ”kärsimyksiä”, koska minulle on luontevaa toivoa, että vaikeat tilanteeni menisivät mahdollisimman nopeasti ohi tai epäillä, että Jumala johtaa kaikki asiat kaikkein parhaakseni.

Tulokset!

”…se, joka on kärsinyt lihassa, on lakannut synnistä.” 1. Piet. 4:1.

Mielessäni ajattelen taisteluani syntiä vastaan usein seuraavasti: Seison aivan sotajoukon edessä ja minun pitää voittaa se. Jokaisen voiton myötä sotilaiden lukumäärä vähenee, ja lopuksi jäljellä ei ole yhtäkään sotilasta, ja minä yksin seison voittajana taistelutantereella.

Minä uskon voittoon! Tämä antaa minulle sisäisen rauhan. Tiedän, että vähä vähältä lakkaan synnistä. Mitä paremmin taistelen, sitä helpompaa ja parempaa on olla yhdessä lähimmäisteni kanssa. Olen kokenut, että rauha ja ilo seuraavat, kun en vaadi toisilta sitä, että heidän pitäisi muuttua. Usein, melkeinpä ihmeellisellä tavalla, saan silloin yhteyden kaikenlaisiin ihmisiin – jopa vaikeisiin persoonallisuuksiin. Tämä tekee elämän maan päällä niin rikkaaksi ja fantastiseksi.

Jokainen päivä on uusi armon päivä, verraton etuoikeus!

Raamatunjakeet ovat pääsääntöisesti Raamattu Kansalle -käännöksestä