Uusi toivo on koittanut!
Mitäpä kristinusko olisi, jollei Jeesus olisi tullut maan päälle? Adventtiaika antaa minulle erityisen tilaisuuden miettiä, miksi rakas Pelastajani halusi syntyä ihmiseksi ja mitä mahdollisuuksia se tarjosi minulle omassa elämässäni.
Mitäköhän kristinusko olisi, ellei Jeesus olisi tullut maan päälle? Adventtiaika antaa minulle erityisen tilaisuuden ajatella, miksi rakas Pelastajani halusi syntyä ihmiseksi, ja mitä mahdollisuuksia se avasi minun elämääni.
Adventtiaika johtaa ajatuksemme siihen päivään, jolloin aivan uusi toivo koitti kaikille niille, jotka olivat väsyneitä olemaan omien himojensa, halujensa ja kaikenlaisten taipumustensa orjia. – Niin, toivon valo sytytettiin kaikille, jotka kärsivät kaikesta oman luontonsa ahdasmielisyydestä, kylmyydestä ja pahuudesta, ominaisuuksista, jotka tuhoavat rauhan, hyvyyden ja sen, mikä vahvistaa ja rakentaa.
Hän, joka tuli maan päälle, kykenee panemaan kaiken kohdalleen, hän on mestari pelastamaan ja vapauttamaan. Hän on voittanut kaiken pimeyden, ja kuoleman, ja hän oli ensimmäinen, joka julisti valoa! Hän on rauhanruhtinas, lunastaja, neuvonantaja sekä välimies meidän ja Jumalan välillä – Hän tuli maan päälle vähäisenä ja vaatimattomana, ja tätä hänen vähäistä ja köyhää maanpäällisen elämänsä alkua me adventtiaikana muistelemme ja annamme sen vaikuttaa itseemme.
Hänessä olemme vapaita!
Iloitkaamme lapsen lailla tästä pienestä poikalapsesta. Lukuisat profetiat toteutuivat hänen syntymänsä myötä. Me pelastumme nyt hänen elämänsä kautta, niin että profeetalliset sanat toteutuvat myös meissä. Ajattele – meidän elämämme kautta ”Paholaisen teot tehdään tyhjäksi”! Meidät, jotka ennen olimme synnin orjia, tehdään vapaiksi, kun tunnustamme totuuden itsestämme (Joh. 8:31-36).
Vapaiksi kuolla pois itsestämme!
Vapaiksi elää Jeesuksen elämää!
Vapaiksi palvella toisia pyyteettömästi!
Vapaiksi rakastaa ilman minkäänlaisia rajoituksia!
Mikä fantastinen vapaus Jeesuksessa Kristuksessa, vapaus, joka meidän jokaisen on mahdollista kokea. Ei ole lainkaan ihmeellistä, että enkeli julisti: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto." Luuk. 2:10-14.
Avaa sydämesi ovet hänelle!
Kuinka hän ansaitseekaan antautumisemme, varauksettoman rakkautemme, huomiomme ja kuulevat korvamme! Myös hänen korvansa ovat kääntyneet kuulemaan meidän rukouksiamme. Hän toivoo voivansa viettää henkilökohtaisen ehtoollisen kanssamme. Hän toivoo kahdenkeskistä keskustelua ja yhteyttä kanssamme (Ilm. 3:20 ja 1. Kor. 1:9). Avatkaamme sydämemme ovet hänen puheelleen, valolleen, lämmölleen ja äärettömälle rakkaudelleen! Kaikki maailman ilot ovat arvottomia sen rinnalla, että olemme hänen valtaamiaan!
Jos hänet nähnyt oot,
Ei mikään enää kiusaa.
On vähäistä nyt aivan kaikki muu.
Jos hänet nähnyt oot,
Voit aivan kaiken antaa,
On mainen rikkaus niin arvoton!
(Edin Holme)
Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.