Uskon kuuliaisuus: Usko tehty toimivaksi tekojen kautta

«… ja pyhyyden Hengen puolesta hänet on kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa. Hänen kauttaan me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa.» Room. 1:4-5.

Lakiin perustuva usko vai Jeesuksen Kristuksen usko?

Ennen uskon tuloa meillä oli eräänlainen usko – lakiin perustuva usko, joka oli niin voimakas, että se kykeni pitämään meidät vangittuina lain alle suljettuina, kunnes usko ilmestyi (Gal. 3:23). Tätä lakiin perustuvaa uskoa ei voi kutsua Kristuksen uskoksi vaan inhimilliseksi uskoksi Kristukseen. Sen tähden se ei myöskään ole lopullinen usko, vaan pelkästään väliaikainen, joka yhdessä omantunnon ja Hengen vakuuttamisen kanssa vaikuttaa lain kasvattajana Kristukseen.

Kun olemme tulleet hänen luokseen ja kun meidät on tehty yhdeksi hänen kanssaan, Kristuksen usko alkaa toimia tekojen kautta. Nämä teot tulevat esille uskon kuuliaisuuden hedelmänä, ja voima niiden tekemiseen tulee henkien Isältä.

Miksi uskon kuuliaisuus on ratkaiseva

Jumalan valtakunnassa kaikki on kiinni kuuliaisuudesta. Syntiinlankeemus aiheutui sen puutteesta, mutta sen vaikutusten kumoaminen tapahtuu kuuliaisuuden kautta. Kristuksen usko on ruumiin – seurakunnan – laki, jota ilman ei pyhitystä voi tapahtua; sillä tämän uskon avulla odotamme hengessä sitä, mistä vanhurskaus antaa meille toivon (Gal. 5:5). Näemme tästä, että vanhurskaus antaa meille toivon, mutta meidän on mahdotonta olla vanhurskaita ilman uskon kuuliaisuutta. Sillä vanhurskas on elävä uskosta (Room. 1: 16-17).

Lain alla ei ole armoa, koska ruumiin ulkopuolella ei ole mitään uhria. «Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta.» Gal. 5:4.

Ruumiissa meille sen sijaan annetaan sekä armo että totuus. Ja ne  voi Jumala antaa juuri ruumiissa, koska se on uhrattu.

Kaikki, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon, on annettu meille Kristuksessa Jeesuksessa (2. Piet. 1:3-4). Saamme armon hänen kauttaan, jotta Jumalan vanhurskaus alkaisi toimia, kunnes osallisuutemme Kristuksen uhriin astuu voimaan ja ilmaisee meille Jumalan pitkämielisyyden ja armon runsauden.

Uskon kautta yhdistymme niin Kristuksen persoonaan kuin armoon. Siitä ajasta lähtien eivät ympärileikkaus tai ympärileikkaamattomuus hyödytä mitään, vaan ainoastaan rakkaudessa vaikuttava usko.

Kuuliaisuus – toimiminen Kristuksen uskon mukaan

Useimmiten ihmiset miettivät, mitä he uskovat tai eivät usko. Tällä uskolla ei ole mitään tekemistä Kristuksen uskon kanssa. Kristuksen usko tulee meille ilmeiseksi inhimillisessä hengessämme ja tietoisuudessamme ja viittaa aina suuremman jumalanpelon suuntaan, ehyempään antautumiseen, suurempaan huolenpitoon ja suurempiin uhreihin lihan mukaan. Kristuksen uskolla  on juuret Jumalassa itsessään, eikä ymmärryksemme voi käsittää sitä, vaikka se on täydessä sopusoinnussa Jumalan ymmärryksen kanssa sekä  meidän pyhyyttämme koskevien Jumalan suunnitelmien kanssa. Vain luottaen siihen, että Jumala tahtoo meidän parastamme, voimme Jumalan armon kautta toimia sen uskon mukaan, joka ilmoitetaan meille – näkemättä sen loppua ja tulosta, jonka tiedon Jumala säilyttää vain itsellään siihen saakka, kunnes meidän kirkkautemme ilmestyy Kristuksen kanssa viimeisenä päivänä, kun meidät kaikki asetetaan Kristuksen tuomioistuimen eteen saadaksemme palkan sen mukaan, mitä olemme ruumiissamme tehneet, hyvää tai pahaa (2. Kor. 5:10; 1. Joh. 3:2-3).

Kristuksen usko = Kristuksen teot

Kaiken kirkkauden yllä on oleva peite, eikä ulkoiselle ihmiselle ole miellyttävää seurata sokeasti uskon tietä; mutta käytännössä yllätymme kerta toisensa jälkeen löytäessämme Jumalan kirkkautta, joka on turvallisesti piilotettuna peitteiden alle, joita ihmiset eivät pidä minään. Harjaantumalla Jumalan kätkettyjen aarteiden kaivamisessa näiden peitteiden alta, tulemme aikaa myöten niin kauas siitä, mikä on uskonnollisesti suurta ja huomattavaa, että meitä pidetään vain jonkinlaisina heikkoina vähäpätöisyyksinä, joilla toki on joitakin omia mielipiteitä, mutta jotka eivät koskaan voi saavuttaa sitä, että loistaisivat tavoitelluilla uskonnollisilla kukkuloilla. Jumalan armosta on aikomuksenamme edelleenkin pysyä alhaisuudessa, sellaisina, joita ei pidetä minään. Uskon kautta tiedämme, että alhaisuudessa Jumalan voiman avulla voimme kaivaa maata niiden perustusten alta, joiden päällä uskonnolliset korkeudet lepäävät. Saamme riemuita loputtomalla ilolla, kun näemme näiden korkeuksien luhistuvan, näiden, joihin turhanpäiväiset uskonnolliset ihmiset panivat luottamuksensa ja kunniansa.

Jumalan lakien ja tahdon mukaan tie menee alaspäin – ylöspäin. Kristuksen usko johtaa meitä läpi elämämme, ja niillä, joilla on Kristuksen usko, on myös ilman muuta Kristuksen tekoja, ja jos meillä on Kristuksen tekoja ja usko, meillä täytyy myös ilman muuta olla Kristuksen elämä.

Meidän on mahdotonta uskoa, ellei mitään puhuta, sillä usko tulee kuulemisesta. Puolustajamme, Pyhä Henki, on aina toiminnassa – sisällä ja ulkona, työssä ja levossa. Mistä se vakuuttaa meitä ja puhuu sielun sisimmässä ja omassatunnossa, siihen meidän on uskottava ja sitä meidän on toteltava. Tätä kutsutaan Raamatussa: Uskon kuuliaisuudeksi, jonka tähden Paavali oli kutsuttu pakanoiden apostoliksi. Ilman uskon kuuliaisuutta ei synny kasvua, edistystä eikä lainkaan hedelmiä. Tokihan voidaan käydä säännöllisesti joissakin kokouksissa ja näennäisesti iloita silloin tällöin; mutta ihmisistä ei tule suoraviivaisia, määrätietoisia miehiä ja naisia, ennen kuin he ovat oppineet vaeltamaan tässä syvässä salaisuudessa: Uskon kuuliaisuudessa.