Usko ihmeiden Jumalaan!

Oli 30. elokuuta 2018, ja koko perheemme oli valmiina toivottamaan kohta syntyvän lapsemme tervetulleeksi. Uusi vauva perheeseemme lähes 5 vuoden tauon jälkeen! Vaimoni Neema ja minä olimme juuri aikeissa lähteä sairaalaan synnyttämään lastamme, yhdessä Neeman isän kanssa. Eräs ystävämme oli tullut huolehtimaan viidestä muusta lapsestamme.

Saavuttuamme sairaalaan Neema ohjattiin synnytysosastolle, minä odotin ulkopuolella yhdessä appeni kanssa. Tarvitsin hiukan raitista ilmaa, ja tultuani takaisin löysin appeni sairaalan kappelista. Hänen silmänsä punoittivat ja hän ojensi kätensä kohti minua sanoen: ”Vauvan sydänäänet eivät kuulu.”

Uutinen oli kuin salamanisku, täysin odottamaton ja järkyttävä. Mistään poikkeavuudesta ei aikaisemmin ollut merkkejä. Kuinka kukaan voi saada tällaisia uutisia? Ajatukset alkoivat pyöriä mielessäni.

Judah

Silloin huomasin sairaalan seinällä olevan raamatunlauseen: ”Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10:10. Kun uskoin tähän jakeeseen, rauha täytti sydämeni. Vauvamme, joka kuoli äidin kohtuun, oli myös osa Jeesuksen rakkautta meitä kohtaan. Hän rakastaa meitä niin paljion, että haluaa meidän saavan elämää – vanhurskautta, rauhaa ja iloa yltäkylläisesti. Ei vain tätä elämää varten vaan iankaikkisuutta. Eikä vain aivan vähän vaan koko täyteydessään. Tämä on mahtava lupaus!

”… sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11.

Myös tässä tilanteessa Jumalan väkevä käsi oli yllämme. Luemme 1. Piet. 5:6:sta: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan korottaisi teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen.”Juuri nyt oli aika nöyrtyä hänen väkevän kätensä alle, niin että hän voisi korottaa meidät jumalallisella luonnollaan. Ajatella, että Jumala haluaa jakaa oman luontonsa meidän kanssamme (2. Piet. 1:4)!

Annoimme lapselle nimeksi Judah. Pohtiessamme tilannetta seuraavien viikkojen aikana ymmärsimme, että tämä on "hetken kestävä ja kevyt ahdistus, joka tuottaa meille määrättömän kirkkauden", 2. Kor. 4:17. Judah avasi meille taivaan ja kaiken, mikä on puhdasta ja jaloa. Tilanne teki meistä niin paljon herkempiä Jumalan kuiskauksille. Surua tietysti oli, mutta myös kiitollisuutta. Judah oli ensimmäinen perheessämme, joka oli kotona Jeesuksen kanssa. Se lisäsi päättäväisyyttämme rukoilla ja taistella lastemme puolesta sekä omassa perheessämme että seurakunnassa, jotta jokainen heistä varjeltuisi Kristuksessa ja että he kaikki saisivat eräänä päivänä kohdata Jeesuksen.

Aika hälvensi vähitellen Judahin menettämisestä aiheutuneen tuskamme. Joskus näimme jotain, mikä muistutti meitä hänestä, jolloin suru valtasi meidät. Monilla ystävillämme oli tuohon aikaan vauva, ja heidän ollessa yhdessä meidän kanssamme tulimme joka kerta muistutetuiksi siitä ilosta, jota vauvamme olisi vaikuttanut meissä. Luotimme kuitenkin Jumalan täydelliseen suunnitelmaan elämässämme.

Minä kuljen kanssasi

Marraskuussa 2019 huomasimme odottavamme jälleen. Olimme hyvin onnellisia, mutta kumpikin meistä tiesi, etteivät seuraavat yhdeksän kuukautta tulisi olemaan helppoja; meidän oli taisteltava levottomuutta vastaan. Tukeuduimme tähän jakeeseen 2. Tim. 1:7:ssä: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen.”

Raskauden ollessa n. 5. kuukaudella Covid-19 pandemia iski Intiaan. Tämä oli aikaa, jolloin tuskin kukaan astui ulos talosta. Mutta Neeman iän ja sairaushistorian vuoksi meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä lääkärin vastaanotolle. Ja kun Neeman laskettu aika lähestyi, lisääntyi myös käyntien tiheys. Heinäkuuhun 2020 mennessä, jolloin Neeman oli määrä synnyttää, pandemia oli saavuttanut ensimmäisen aallon huipun Bangaloressa. Sairaaloista oli loppumassa Covid-19-potilaiden hoitopaikat, ja tilanne oli erittäin huono.

Kaksi päivää ennen synnytystä Neema teki pakollisen Covid-19-testin ja se todettiin positiiviseksi. Emme olleet valmistautuneet tähän. Ensimmäiset ajatukset olivat pelkoa ja vihaa: Ajatteliko Jumala todella, että kestäisimme tämän? Mutta Jumala on hyvä. Hän antaa sanan, josta voimme pitää kiinni koetuksen aikana. Minulle tuolloin tullut lause oli "Punainen meri". Kyllä, tämä oli kuin Punainen meri, joka Israelin lasten oli ylitettävä. Ja lupaus niille, jotka ylittävät meren, on selvästi kirjoitettu 2. Moos. 14:13:ssa: "Ja Mooses sanoi kansalle: 'Älkää pelätkö. Pysykää aloillanne, niin näette pelastuksen, jonka Herra antaa tänä päivänä…’” Ja 2. Moos. 33:14: ”Minä kuljen kanssasi…”

Kerrostalossamme asuu reilut 40 perhettä, ja meidän kotimme oli ensimmäinen, jossa todettiin Covid-19. Kukaan meistä ei voinut lähteä ulos kodista. Raskaana olevat naiset, joilla oli Covid-19, olivat suuren riskin potilaita, mutta sairaala pystyi myöntämään Neemalle sairaalapaikan vain, jos heillä oli Covid-19-vuode vapaana, eikä tämä ollut asianlaita. Jos Neema menisi synnyttämään, mutta yhtään vuodetta ei olisi vapaana, hänen pitäisi synnyttää jossain hallituksen määräämässä sairaalassa. Mutta kaupungissa ei kerta kaikkiaan ollut vapaita sairaalapaikkoja Covid-potilaille.

Mutta Jumala on hyvä. Hän ei koettele meitä yli voimiemme. Neema ei mennyt synnyttämään ennen kuin sairaalalla oli tarjota vapaa Covid-hoitovuode. Hänen lähtiessään kotoa ja mennessään ambulanssiin koin valtavan rauhan täyttäneen hänet. Kukaan meistä ei voinut lähteä hänen kanssaan sairaalaan. Hänen rukouksensa oli, että Jumala täyttäisi hänet Pyhällä Hengellään, ja Jumala oli todellakin täytttänyt hänet. Hän sanoi miinulle: ”Ray, voin aistia Jeeesuksen läheisyyden luonani.” Ystävät paikallisessa seurakunnassamme ja monissa paikoissa maailmassa rukoilivat hänen puolestaan. Hän lähetti kiitollisen viestin ystävilleen.

«Kiitos, rakkaat ystävät … Olen Jumalan varjeluksessa, vaikka tartuttaisinkin muita ja olisin itse saanut tartunnan. Jumala ei ole hylkäävä minua ja perhettäni … Pitäydyn lupaukseen, jonka sain aikaisemmin Psalmi 91:7-12:sta: ”Kaatukoon tuhat sivultasi, kymmenentuhatta oikealta puoleltasi, mutta sinuun ei satu. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.”

Herraan turvaavat voivat nauraa tulevalle päivälle

Ollessani kotona lasten kanssa aloin itsekin tuntea joitakin oireita - epätavallista rintakipua. Mutta Jumala auttoi minua selviytymään kodin töistä ja pysymään rauhallisena. Lapsetkaan eivät sairastuneet. Jumala ei koettele meitä yli voimiemme! Hän vieläpä avasi naapuriemme sydämen, niin että he tarjosivat meille monta ateriaa tänä aikana.

Samaan aikaan Neeman synnytys lähti käyntiin, mutta se ei edennyt. Lääkäri lähetti minulle viestin; vaimoni tilan huomioiden he pyrkisivät kaikin tavoin välttämään keisarinleikkausta. Ajan kuluessa lääkärin viestit kertoivat, että hän oli ajautunut umpikujaan. Mutta ystävät eri puolilla maailmaa rukoilivat puolestamme. Kotona kokosin lapset yhteen, ja rukoilimme. Puolen tunnin kuluttua sain kuulla, että lapsi oli syntynyt. Lääkäri viestitti minulle jälkeenpäin, että se oli ihme, että Neeman synnytys oli sujunut normaalilla tavalla. Olimme lopultakin ylittäneet Punaisen Meren!

Neeman palattua kotiin hänen piti olla kaksi viikkoa karanteenissa. Oli outoa saada vastasyntynyt kotiin ilman, että kukaan meistä sai pitää häntä sylissään. Mutta kahden viijkon päästä me kaikki olimme kunnossa, ja ilomme oli valtava. Neema on toipunut sairaudesta hitaasti, ja meidän on ollut tehtävä useita sairaalareissuja. Mutta ilo Herrassa on väkevyytemme. Ja ilo siitä, että saimme tämän pienen vauvan kotiin, on ylitsevuotava. Annoimme hänelle nimen ”Isaac”, mikä tarkoittaa ”hän on naurava”. Näinä epävarmoina aikoina ainoastaan Herraan turvaavat voivat nauraa tulevalle päivälle.

Jer. 31:13:sta luemme: «Minä muutan heidän surunsa riemuksi ja annan heille lohdutuksen ja ilon murheen sijaan.”