Tule veden partaalle istutetun istutetun puun kaltaiseksi

Tänä levottomana aikanakin voit olla kuin veden partaalle istutettu puu!

Meidän aikamme

Nykyinen aika on vaikuttanut lähes kaikkiin ihmisiin: Se on vaikuttanut siihen, mitä ajattelemme, muuttanut käyttäytymistämme ja todennäköisesti se on saanut monet meistä kysymään mielessämme: Mihin oikein voimme luottaa? Ihmiset ovat nähneet rikkautensa haihtuvan ilmaan, he menettävät työpaikkansa, ja perheiden ja ystävien välit muuttuvat riitaisiksi.

Kaiken tämän keskellä vaaditaan tasa-arvoa ja "ihmisoikeuksia" ihmisten sisäisen pelon ja turhautuneisuuden keittäessä yli ilmeten usein väkivaltaisina mielenosoituksina. Mitä kaikki pelkäävät niin kovin? Miksi maailmassa on niin vähän rauhaa ja levollisuutta?

Jeesus sanoo Matt. 6:19-20:ssa: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta."

Asia on niin, että ihmisillä, Jeesuksen sanoista huolimatta, on suunnattomasti toivoa ja sijoituksia täällä maan päällä. He ovat käyttäneet kaiken energiansa aarteiden kokoamiseen tänne maan päälle, aarteiden, jotka pitävät yllä heidän hyvinvointiaan ja tekevät heidän elämästään maan päällä mahdollisimman mukavaa ja mieluista. Se, mitä "aarteita maan päälle" itse kullekin merkitsee, voi vaihdella paljon, mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki nämä erilaiset aarteet tulevat koetelluiksi, ja ihmiset näkevät, että "koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat".

Kuin veden partaalle istutettu puu

Herran Sana Jeremialle sanoo: "Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka levittää juurensa puroon asti. Ei se pelästy helteen tuloa, vaan sen lehdet pysyvät vihreinä. Kuivanakaan vuonna ei sillä ole hätää eikä se lakkaa tekemästä hedelmää." Jer. 17:7-8.

Voimme ajatella erilaisia vaikeuksia kaikkialla maailmassa vallitsevana kuivuutena. Kaikkialla koetaan ahdistusta ihmisten ollessa täynnä levottomuutta työpaikoistaan, taloudestaan, hallituksesta sekä miltei kaikesta muusta kuviteltavissa olevasta. Mikä vastakohta onkaan tämän ihanan, veden partaalle istutetun puun kuvitteleminen! Sen sijaan, että se kuihtuisi ja kuolisi tässä kuivuudessa, se kantaa edelleenkin ihanaa hedelmää. "Kuumuus", joka on tappanut ja tuhonnut lähes kaiken muun kasvillisuuden, ei näennäisesti ole vaikuttanut lainkaan tähän puuhun. Miten tämä on mahdollista?

"Runsauden aikana" tämä puu ei tyytynyt työntämään juuria vain vähän matkaa maan sisään, juuria, jotka saavat ravintonsa maan pinnalta. Puulla oli sisäinen kaipaus sellaisten ravinteiden löytämiseen, jotka antoivat sille todellista ravintoa. Sille ei riittänyt se, että se voi hyvin suorittaessaan ulkonaisia, hyviä tekoja, kun niiden taustalla oli kunnian tavoittelu ja itsekkyys. Mukava elämä ja maallinen menestys ei merkinnyt puulle mitään sen tuntiessa sisäistä tyhjyyttä iankaikkisuutta ajatellessaan. Kaipaus itsensä vapaaksi tekemiseen kaikista maallisista ajatuksista ja kahleista ja hengen tyhjyyden täyttämisestä ajoi sen työntämään juuria syvälle maan sisään voidakseen löytää elävää vettä. "Kuinka voin todella olla vapaa itsekkyydestä? Kuinka voin tulla täyteen lepoa ja rauhaa, kun kysymys on elämästäni ja ikuisuudesta?" Hädässään se huusi Jumalan puoleen saadakseen vastauksen, avun tarkoituksenmukaiseen elämään täällä maan päällä ja sittemmin päästäkseen elämään ikuisesti.

Juuri silloin juuret löysivät vettä. Jumala vastasi puulle lähettämällä Henkensä ja täytti sen taivaallisen elämän kaipuulla. Puu alkoi kantaa hedelmää Hengen alkaessa opettaa sille taivaallisia asioita. Alkuun ei tule niin paljon hedelmää; se kohtaa koetukset ja vaikeudet edelleenkin inhimillisillä ajatuksilla ja reaktioilla, koska siihen vaaditaan voimakas taistelu, että voi erottautua omista ajatuksistaan ja tulla Jumalan johdatukseen.

Juuret, joiden lähde oli inhimillisessä ajattelussa ja itsekkyydessä, kuihtuvat ja kuolevat puun työntäessä maan sisään syviä, etsiviä juuria elävän veden ja ravinnon löytämiseksi. Nämä etsivät juuret tunkeutuvat kohti Jumalaa rukouksessa ja hänen sanansa kautta kaivaten lisää voimaa ja ravintoa, jota ne ovat jo kokeneet. Se johtaa sellaiseen jakeeseen kuin Ps. 16:11: "Sinä ilmoitat minulle elämän tien. Sinun kasvojesi edessä on yltäkylläinen ilo, sinun oikeassa kädessäsi ikuinen ihanuus." Puu iloitsee keskellä hätää. Se näkee sisäisen murehtimisen perustuvan omiin ajatuksiin ja suunnitelmiin tulevaisuudesta. Jumala on todellakin valmistanut tien, joka johtaa elämään, ja sillä kulkeminen yhdessä hänen kanssaan tuo ilon täyteyden! Sydämen huudosta tulee yhä enemmän sellainen kuin Jeremialla oli: "Toivoni on Herra, ja luottamukseni on hänessä!" Sellaiset hedelmät kuin rauha, ilo ja rakkaus kasvavat esiin Jumalan johtaessa puuta pois kaikesta rauhattomuudesta, tyytymättömyydestä ja kylmyydestä ja sisälle hänen ihaniin lupauksiinsa.

Keskellä tällaisia aikoja mekin voimme olla tällaisia puita. Jatkamme elämää rauhallisina murehtimatta tulevaisuutta ja sitä, mitä  voi tapahtua; täysin levossa, luottamuksessa Jumalan valtaan ja uskossa siihen, että hän johtaa kaiken parhaaksemme (Room. 8:28). Siunatut hedelmät  voivat poistaa kaiken ajallemme ominaisen ahdistuneisuuden, pelon ja eriarvoisuuden kokemisen.