Tiesitkö, että useimpien ihmisten rukoukset osoittavat, että he ovat kaksimielisiä?

"Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille auliisti ja moittimatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva mies, epävakaa kaikilla teillään." Jaak. 1:5-8.

Mikä rukouksissa on yleistä? Niin, ihmisillä on sellainen ymmärrys, että rukoileminen on toiveiden esittämistä, ja siinä kaikki. Mutta tämä on täydellinen väärinkäsitys. Se on mahdoton yhtälö. Mitä mielenkiintoa sillä on Jumalalle, ja mitä mielenkiintoa sillä on minulle, että en ole tehnyt muuta kuin ilmaissut sen, mitä minulta puuttuu? Tämä ei syvemmässä merkityksessä oikeastaan ole rukoilemista. Se, että rukoilen viisautta, rakkautta tai kärsivällisesti, enkä edes odota saavani sitä – ja vielä vähemmän uskon saaneeni sen, on kaksimielisyyttä. Siis haluan mielelläni sen, mutta pärjään hyvin ilmankin. Useimmat rukoilevat näin niin kauan kuin elävät, eivätkä saa sitä mitä rukoilevat. Siis, silloin ollaan kaksimielisiä, eli omistetaan kaksi mieltä.

"Kahtaalle horjuvia minä vihaan, mutta sinun opetustasi minä rakastan." Ps. 119:113. Jumala kutsui Daavidia sydämensä mukaiseksi mieheksi – mieheksi, jolla oli hänen mielenlaatunsa. Hän oli kaksimielisen vastakohta. On tarkoitus tulla perusteellisesti pelastetuksi. Jos on kiinnostunut perusteellisesta pelastuksesta ja vähän kiinnostunut myös muusta, silloin on kaksimielinen. Ja näin on useimpien laita, suuremmassa tai pienemmässä määrin. Tämä koskee kaikkia asioita, suuremmassa tai pienemmässä määrin. Tämä on varmaa sen selvän raamatullisen valon perusteella, jonka nyt olen saanut.

Jaakobin kirjeessä kirjoitetaan kahdessa eri kohdassa kaksimielisyydestä. Jaakobia olen kutsunut monen vuoden ajan spesialistiksi. Hän on spesialisti käytännollisesti katsoen kaikessa, mitä hän kirjoittaa. Hän kirjoittaa niin voimakkaasti, selvästi ja perusteellisesti kuin on mahdollista. Hänen on täytynyt olla valtava Jumalan mies. "Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille auliisti ja moittimatta, niin se hänelle annetaan." Jaak. 1:5. Hän mainitsee esimerkkinä viisauden. Mutta se koskee kaikkea muutakin, mihin meidän tulee pelastuksen kautta tulla, esim. jumalallinen rakkaus. Tähän Jaakob tarttuu niin voimakkaasti, että voisi melkein ajatella kuolleiden nousevan ylös. Mutta useimmiten ei tapahdu mitään -mitään ei "nouse": ei täytytä rakkaudella, viisaudella tai kärsivällisyydellä, tai millään muullakaan, mitä rukoillaan.

"Mutta anokoon uskossa, lainkaan epäilemättä." Jaak. 1:6. Ja nämä ovat myös Jeesuksen sanat: "Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte." Matt. 21:22. Ensiksi on tämä: "Anokaa niin teille annetaan." Tämä on alku. Mutta sitten seuraa tarkempi selvitys: "Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte.". Usko ei ole mitään epämääräistä, se on lujaa ja päättäväistä – se on vakuuttuneisuus siitä, että saa sen, mitä on rukoillut. Ja siitä on kirjoitettu myös 1. Joh. 5:14-15:ssa. Siellä on kirjoitettu, että kun tiedämme rukoilevamme Jumalan tahdon mukaan – ja näin on kun rukoilemme pelastuksen puolesta – niin meillä on tämä rohkea luottamus häneen, että meillä on se, mitä me olemme rukoilleet.

"Mutta anokoon uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee." Jaak. 1:6. Silloin horjutaan puolelta toiselle. Ja sitten seuraa joitain hirveän vahvoja sanoja, jotka ovat totta, Jaak. 1:7: "Älköön sellainen ihminen luulko saavansa Herralta mitään,.." Ja seuraavaksi luonnehdinta sellaisista ihmisistä Jaak 1:8:ssa: "….kahtaalle häilyvä mies, epävakaa kaikilla teillään." Jos oltaisiin otettu nämä sanat vakavasti, olisi jo pitänyt käsittää, että ollaan kaksimielisiä – lähes kaikkien kohdalla on näin. Kun rukoillaan, ei olla valmiita vielä, kun ollaan sanottu, mitä halutaan; vasta, kun ollaan saatu usko siihen, ollaan valmiita.

Rukoilemisesta voidaan puhua väärällä tavalla. Tietyt ihmiset ovat taipuvaisia siihen. He antautuvat rukoilemaan tuntikausia, ja päättelevät, että kun he ovat rukoileet kaksi tuntiaa, se on kaksi kertaa niin hyvä kuin, jos he olisivat rukoilelet tunnin. Mutta jos en ole saanut mitään yhden tai kahden tunnin kuluttua, onko se hyvä? On kysymys elävän uskon saamisesta siihen, mitä rukoillaan. Jos en saa sitä, sillon en saa. Ja silloin ei auta sanoa, että rukoilee paljon Jumalaa. Tavoitteena on saada – että tapahtuu se, mitä rukoilen. Tämä on kai yleisin  kaksimielisyyden ilmenemismuoto, luulisin. Näin kaikki tekevaät aluksi. Sillä tavoin voi myös jatkaa elämäänsä loppuun asti. Siitä on vähän hyötyä ja se on se, että pysyy lähellä Jumalaa sen sijaan, että menisi pois. Mutta se on turhaa.

Ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin ‘yrittää uskoa'. Se on yksinkertaisesti roskaa. Näin on kaiken sen kanssa, mitä rukoilemme: Joko uskomme tai sitten emme usko. Ja jos emme usko, se ei auta mitään. Ja jos jatkaa rukoilemalla näin tuntikausia, se on hukkaan heitettyä aikaa, ellei ole ajatustakaan tarttua uskoon. Tämä on oikea asenne. Ja siitä ei ole apua, vaikka jatkaa pitkään; on vain saatava ote siitä.

Jeesus sanoi: "Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan…" Joh. 3:19. Tästä on puuttunut ymmärrystä. Uskon, että paras tapa ilmaista se on, että halutaan mielellään saada se, mitä rukoillaan, mutta pärjätään ilmankin. Osoittautuu, että näin on – jatketaan ilman sitä. Toisaalta ollaan kovasti kiinnostuneita – mutta ei kuitenkaan niin suuressa määrin, ja toisaalta ei olla ollenkaan kiinnostuneita. Ollaan kaksimielisiä.