Tiesitkö, että kiusaus ei ole sama kuin synnin tekeminen?

Olen tehnyt päätöksen, että haluan olla Jeesuksen opetuslapsi, ja tiedän että se merkitsee sitä, että minun ei enää tule tehdä syntiä. Olen päättänyt lujasti mielessäni, että haluan tehdä vain hyvää, enkä halua antaa periksi, kun tulen kiusatuksi syntiin. Mutta se ei ole niin helppoa! Synti tulee aina esiin, vaikka haluan tehdä hyvää. Onko ylipäätään mahdollista saada voittoa, kun tunteeni ovat niin vahvoja?

Istun autossa matkalla ystäväni luokse. Sanoin, että tulen hakemaan häntä klo 7:45. Nyt kello on 7:50, eikä hän ole edelleenkään tullut ulos talosta. Meidän pitää olla perillä klo 8:00. Olen jo käyttänyt äänimerkkiä kaksi kertaa, niin että hän kyllä tietää minun odottavan. Tunnen itseni niin ärtyneeksi ja kärsimättömäksi juuri nyt. Hän tekee näin kerta toisensa jälkeen. Haluan sanoa hänelle pari valittua sanaa.

Tunnen itseni niin huonoksi. Haluan mielelläni olla kärsivällinen ja kiltti, mutta tässä nyt istun ja tunnen itseni kärsimättömäksi ja ärtyneeksi…taas. Tunnen tekeväni jatkuvasti syntiä, minulla on vaan edelleen tällaisia ajatuksia: vihaa, kateutta, epäpuhtaita ajatuksia, muutamia mainitakseni. Tiedän, että nämä ajatukset ovat vääriä, se on kirjoitettu Raamatussa. Mutta mikä avuksi?

Minä en ole sama kuin ajatukseni

Sitten muistan jotain, mitä luin kristillisestä kirjallisuudesta: "Luemme Jaak. 1:14:sta: ‘Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.' Useimmat uskovaiset uskovat, että tämä on syntiä, ja he toivoisivat, etteivät voisi tuntea omia himojaan. Kun he tulevat tietoisiksi omista himoistaan, he uskovat, että heissä on jotain vialla. Mutta me emme lue, että emme tulisi kiusatuiksi, kun tulemme uskoviksi, vaan ettemme tekisi syntiä. (1. Piet. 4:1-2) Tämä on kutsumuksemme Kristuksessa! Siksi, kun tulee kiusatuksi, ei ole tehnyt syntiä; synti tulee esiin vasta kun antaa periksi himoilleen." (Sigurd Bratlie, "Kirkkaus – Kristuksen valtaama")

Yhtäkkiä tajuan jotakin. Juuri nyt voin tuntea, että ole ärsyyntynyt, mutta se en ole minä! Ajatukset ovat kirkkaina tulleet  mieleeni, mutta minun ei tarvitse olla yhtä mieltä niiden kanssa. Juuri nyt haluavat himoni lihassa saada vallan, mutta se on vain kiusaus.

Lihan himot ovat se osa inhimillistä luontoani, joka haluaa elää oman tahdon mukaan ennemmin kuin Jumalan tahdon mukaan. Se on se osa minua, joka haluaa reagoida tavalla, joka Jumalan sanan mukaan on väärin. Koska minulla on himoja lihassani, tulen kiusatuksi tekemään niin. Esimerkiksi himo olla kärsimätön tai himo loukkaantua, kun joku sanoo jotain minusta, josta en pidä, jne.

Kiusauksen hetki

Kun sitten tunnen näiden himojen tulevan esille lihastani, tarkoittaako se sitä, että olen tehnyt syntiä? Ehdottomasti ei! Se on kiusauksen hetki. Teen syntiä vain jos tietoisesti olen yhtä mieltä ja annan periksi ja sallin näiden ajatusten elää, vaikka olen täysin tietoinen, että se on vastoin Jumalan tahtoa. Vaikka tunnen näitä asioita, minun ei tarvitse reagoida niiden mukaan. En tee syntiä ellen ole tietoinen, että tulen kiusatuksi ja ole yhtä mieltä siitä, ja sanon "kyllä" sille, mihin minua kiusataan.

Minun on tärkeää muistaa, että minun ja sen välillä mihin olen kiusattu, on ero. Minä olen se henkilö, joka on päättänyt olla tekemättä syntiä, riippumatta siitä, mitä lihassa asuu ja riippumatta siitä, mitä tunnen – tunteeni eivät merkitse mitä tahansa. Minä olen sama kuin päätökseni; mielenlaatuni on, että vihaan syntiä, enkä halua tehdä sitä.
(Lue Room. 7 ja 8)

Kun nyt istun autossa ja tunnen himojen lihassani nousevan näinä kärsimättömyyden ja ärsyyntymisen tunteina, niin tiedän, että tämä on vain kiusaus. Koska minulla on inhimillinen luonto himoinen, niin tunnen todella, että olen kärsimätön. Mutta minä en ole sama kuin tunteeni! Olen Jeesuksen opetuslapsi, ja en tahdo tehdä syntiä! En ole yhtä mieltä näiden ajatusten kanssa. Sanon päättäväisesti ja lujasti "ei!" kiusaukselle. Vaikka lihani tunteekin niin, en kuitenkaan hyväksy sitä mielessäni.

Vaikka tunteeni eivät laantuisikaan kerralla, niin kiellän antamasta periksi ja sallimasta itseni ajatella kärsimättömiä ajatuksia. Rukoilen Jumalaa, että hän antaa minulle voimaa vastustaa kiusausta, riippumatta siitä, miten pitkään se kestää, ja sen hän tekee. Rukoilen, että sen sijaan, että reagoisin kärsimättömästi, voisin reagoida rakkaudella.

 Kiusaus = voitto

Kun ystäväni istuu autoon kaksi minuttia myöhemmin, ei hänen tarvitse edes huomata, että olen ollut kiusattu. Sen sijaan hän voi tuntea kärsivällisyyttä ja hyvyyttä puoleltani. Itsensä takia hänen ehkä tarvitsee kuulla, että hänen pitää ottaa huomioon toisia, mutta kehotuksen tulee tulla esille rakkaudessa, koska tiedän, että se on hänen parhaakseen. Ei kärsimättömyydestä käsin, sen takia, että se oli minulle sopimatonta. Silloin meillä on hyvä olla yhdessä. Mitään makua synnistä ei voi tulla väliimme. Silloin olen ollut voittoisa: Olen voittanut kiusauksen! En ole tehnyt syntiä; en ole ollut yhtä mieltä ärsyyntymisen ja kärsimättömyyden kanssa.

On vapauttavaa tietää, että se, kuinka reagoin tullessani kiusatuksi, riippuu täysin minusta itsestäni. Tiedän, että Jumala antaa armossaan minulle voimia voittaa joka ainoa kerta, kun tulen kiusatuksi. Kiusaukset tulevat yksi kerrallaan ja jokaisessa kiusauksessa voin saada vähän lisää jumalallista luontoa. (2. Piet. 1:4) Jokainen kiusaus voi olla voitto, ja odotan sitä päivää, kun luonnolliset reaktioni ovat Hengen hedelmiä: rakkautta, hyvyyttä, pitkämielisyyttä, jne. (Gal. 5) Tämä on minun uskoni!