"Tekijän" kristinusko

Kun valo paljastaa synnin, silloin vastuu tehdä asialle jotain saa meidät toimimaan.

Stuart on uskonut Jumalaan niin kauan kuin voi muistaa. Hän ei saanut "uskonnollista" kasvatusta, mutta hän tunsi, että Jumala on olemassa. Aikuisena hän etsi jotain, mikä olisi vahvistanut Jumalan olemassaolon, mutta ei löytänyt mitään valtiollisista kirkoista. Hänellä oli tunne, ettei kristitty voisi olla vain passiivinen osapuoli – "ei tarvitse tehdä mitään – Jeesus on tehnyt kaiken, istu vain alas ja rentoudu…" Hän tunsi, että uskon Jumalaan tuli johtaa johonkin enempään. Silloin hän tuli yhteyteen Brunstad Christian Churchin kanssa, missä hän kuuli evankeliumia, joka vihdoinkin oli vastaus siihen, mitä hän oli etsinyt.

Elämä on kaikkea muuta kuin passiivinen odotushuone taivaaseen.

Hän kuuli, että kristittynä oleminen on kaukana siitä, että elämä olisi vain passiivinen odotushuone taivaaseen; sen sijaan on paljon TEHTÄVÄÄ. Saatuaan kuulla Jumalan sanaa niin selkeästi selitettynä seurakunnassa, hän tunsi, että hänen tietoisuutensa omasta synnistä vahvistui. Aivan samoin kuin auringonnousu hitaasti levittää valoaan maan ylle, mekin tulemme vähä vähältä tietoisemmiksi synnistä itsessämme. Ymmärrämme paremmin ja paremmin, että tämä synti ei tee meistä onnellisia, eikä se miellytä Jumalaa. Samalla kun Jumala antaa enemmän valoa, saamme myös enemmän vastuuta tehdä jotain synnille, josta hän antaa meille valoa. Silloin tarvitaan toimintaa!

«Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet.» Ef. 6: 11.

Stuart alkoi nähdä, että hänellä oli voimakas temperamentti ja että se vaikutti hänen perhe-elämäänsä. Ilmapiiri, jota hän loi, oli kaikkea muuta kuin "Jumalalle mieluisa". Hän rukoili ja kaipasi muuttumista. Hän ei halunnut jatkaa reagoimista samalla tavalla. Hän ajatteli paljon sitä tapaa, millä reagoi, ja hän valmistautui, tai "varusti itsensä taisteluun". Hän oli täysin vakuuttunut siitä, ettei halunnut suuttua, ja hän rukoili Jumalalta voimaa ja aseistautui Jumalan sanalla.

Stuart alkoi toteuttaa käytännössä Fil. 2:12:ta: «Siis rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte, sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.» Jumala alkoi vaikuttamaan hänessä enemmän TAHTOA taisteluun ryhtymiseen, kun tulokset olivat niin palkitsevia. Hän sai voiman, jollaista hänellä ei aikaisemmin ollut ollut, ja hän voitti, kun tuli kiusatuksi. Hän oli päättänyt olla kuuliainen, kun tunsi itsensä heikoksi, ja Jumala antoi hänelle Pyhän Henkensä.

«… ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.» 2. Piet. 1: 4.

Tuli päivä, jolloin Stuart huomasi, ettei ollut suuttunut pitkään aikaan ja hän ajatteli: "Tämä todellakin toimii!" Uskollisesti hän ryhtyi hengelliseen taisteluunsa ja oli tarkkana siellä, missä tiesi olevansa heikko, ja luonnolliset reaktiot vaihtuivat enemmän ja enemmän jumalalliseen luontoon.

Nyt Stuart sanoo: «Oikeastaan et tiedä, mitä ilo on, ennen kuin koet tällaisen tuloksen!» Stuart on onnellinen mies – hän tietää, että on enemmän, minkä kanssa tehdä työtä, mutta Jumalan avulla hän tekee sen! «Tulokset ovat sen arvoisia!»