Tavalliset asiat, jotka itse asiassa olivat vahingollisia elämälleni Jumalan yhteydessä

Kuinka yksinkertaiset, arkiset asiat rasittivat elämääni Jumalan yhteydessä.

Kirjoittanut Andreas Skutle
Tavalliset asiat, jotka itse asiassa olivat vahingollisia  elämälleni Jumalan yhteydessä

Kuinka yksinkertaiset, arkiset asiat vahingoittivat elämääni Jumalan yhteydessä.

”Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.” 1. Kor. 10:23.

Vaikka jokin asia olisikin luvallista, emme saa antaa minkään sitoa itse��mme. Minä olen ollut kiinnostunut monesta asiasta, kuten musiikista ja videopeleistä, jotka ovat vieneet paljon aikaani ja myös ajatuksiani. Oli kausi, jolloin ajatukseni pyörivät pelkästään niissä, eikä minulla ollut lainkaan ajatuksia Jumalalle.

Minun oli selvitettävä itselleni, mihin minulla oli vapaus ja kuinka käyttäisin aikaani.

Tavallisten asioiden sitoma

Ei ollut helppo nähdä, kuinka sidottu olinkaan.

Kun mietin asioita taaksepäin, huomaan, että hyvinkin arkisilla asioilla, kuten Facebookissa tai Instagramissa käymisellä, oli tietty valta minuun. Tunsin, että minun oli pakko tarkistaa Facebook. Ei Facebookissa välttämättä ole mitään huonoa, mutta minulle siitä oli tullut tapa, ja ennen kuin aloin nukkua tai heti, kun heräsin, minun oli pakko käydä siellä. Se oli pakon sanelemaa.

Minulle Jumalan sanan lukeminen tai hyvän tekeminen toisille olivat esteitä.

Otetaan toisena esimerkkinä tietokonepelit. Monet ihmiset ovat vapaita rentoutumaan pelaamalla silloin tällöin tietokonepelejä, mutta henkilökohtaisesti tiedän, etten voi tehdä sitä silloin, kun haluan. Minun on oltava erittäin tietoinen siitä vaarasta, että pelaaminen vie kaikki ajatukseni, jolloin Jumalan ajatteleminen jää pois. Ei niin, että minun pitäisi ajatella Jumalaa koko ajan, mutta vaara oli se, etten jollain tavalla enää tuntenut tarvitsevani Jumalaa.

Videopelit ja sosiaalinen media eivät välttämättä ole huonoja asioita itsessään. Mutta niiden johdosta kristittynä eläminen ei enää ollut tärkeintä minulle. Se, mistä olin kiinnostunut, pyöri oman tahtoni ja harrastusteni ympärillä, enkä tarvinnut mitään muuta. Minulle Jumalan sanan lukeminen ja hyvän tekeminen toisille olivat esteitä, sen sijaan että ne olisivat olleet minulle avuksi. Ajatukseni olivat niin täynnä omia mielenkiintoisia asioita, etten nähnyt kurjuuttani ja sitä, kuinka kaukana olin Jumalasta; olin tyytyväinen itseeni enkä toivonut saavani kasvua hengellisissä hyveissä.

Kun ajattelen sitä, ei ollut kummallista, etten voittanut. Kun kaikki ajatukseni kohdistuivat omiin mielenkiintoisiin asioihini ja harrastuksiini, en voittanut syntiä ja minusta tuntui, että voittaminen oli uskomattoman vaikeaa. Mutta kun ajattelen sitä, ei ollut kummallista, etten voittanut.

Kesti kauan, ennen kuin halusin nähdä todellisen tilani. Minun oli nöyrryttävä, ja Jumalan täytyi todella näyttää minulle oma heikkouteni saadakseen minut näkemään, että asioiden tärkeysjärjestys elämässäni oli täysin nurinkurinen. Minun oli opittava, etten ollut vapaa tarkistamaan Facebookia, enkä vapaa pelaamaan tietokonepelejä tässä elämäni tilanteessa. Näillä asioilla oli valta minuun.

Sain valoa tästä ja aloin aktiivisesti tehdä työtä antaakseni ajatukseni Jumalalle, täyttääkseni itseni hänen sanoillaan.

Mihin käytän aikaani?

Kristittyinä meillä on taisteluita joka päivä. Tulemme kiusatuiksi kohtaamissamme koetuksissa, ja meidän on taisteltava voittaaksemme meissä asuvan synnin. Minulle aika koetusten välillä on valmistautumisen aikaa. Voin alkaa lukea Jumalan sanaa – se on valmistautumista taisteluun. Tarvitsin sen ajan lukeakseni Jumalan sanaa ja täyttääkseni itseni hyvällä hengellä, niin että olin valmis taisteluun (Ps. 119:9).

On tärkeää, että itse kukin oivaltaa, mihin hänellä on vapaus käyttää aikaansa ja mitä hänen on tehtävä. Minulle tämän ymmärtäminen oli tärkeää. En voi tietenkään aina lukea Raamattuani, mutta olen aina tietoinen siitä, että mitä tahansa teenkin, teen sen hyvässä hengessä.

Kun en lue Jumalan sanaa, olen edelleen kiinnostunut Jumalasta sydämessäni.

Kenellekään ei ole luonnollista lukea Jumalan sanaa koko ajan. En edes usko sen olevan tervettä. Elämme ja olemme yhdessä toisten ihmisten kanssa, ja meillä on tehtäviä. Mutta kun en lue Jumalan sanaa, olen edelleen kiinnostunut Jumalasta sydämessäni. Olen tietoinen siitä, että minun tulee elää opetuslapsen elämää.

Entisen ja nykyisen elämäntapani välinen ero

Minulla ei itse asiassa itsessäni ole voimaa tai motivaatiota elää täysin Jumalalle. Se voi usein olla rankkaa tai vaikeaa, enkä koe, että ”Kyllä! Nyt siunaan toisia” tai: ”Nyt luen jonkun jakeen, ja se on fantastista!” Lähes aina joudun taistelemaan; minun on uhrattava jotain. Lähes aina haluan mieluummin tehdä jotain muuta.

Nyt on kuitenkin suuri ero niiden päivien välillä, jotka nyt elän Jumalalle ja niiden, jotka aiemmin käytin itselleni. Koko ero on siinä, kuinka käytän aikani. En ymmärtänyt sitä aikaisemmin, mutta nyt minulle on selvää, että tässä on avain. On mahdotonta odottaa voittoisaa ja hedelmällistä elämää ilman Jumalan Henkeä. Kun tiedän, että Jumalan Henki on hänen sanassaan, on selvää, että olen täysin riippuvainen siitä, että täytän itseni joka päivä Jumalan sanalla riippumatta siitä, kuinka paljon minulla on tekemistä.

Ennen oli niin, ettei päivä oikeastaan ollut onnistunut, ellen ollut tavalla tai toisella saavuttanut jotain pelissä tai musiikissa. Silloin koin, että päivä oli ollut hukkaan heitetty.

Mutta nyt nuo päivät ovat ohi. Nyt päivä ei ole onnistunut, ellen ole saanut jotain taivaallista elämääni. Ellen ole täyttänyt itseäni jollain hyvällä ja puhtaalla. Tämä on tehnyt minut erittäin onnelliseksi. Minulla on valtava toivo tulevaisuudesta ja siitä, mitä Jumala voi luoda minussa.