Tämä on kertomus oikeasta uskollisuudesta.

Me tykkäämme siitä, että saamme kuulla huhuja ja voimme jakaa niitä ja salaisuuksia. Mitä enemmän niissä on skandaalin aineksia, sitä mukavampaa on jakaa niitä. Unohdamme usein pysähtyä miettimään, ovatko ne totta vai eivät. Me muotoilemme ja lisäämme yksityiskohtia, liioittelemme siellä täällä niin, että voimme saada oikeat reaktiot esille. Olemme pahimman laatuisia sotkun aiheuttajia. Haluamme tietää riidoista ja lausua niistä mielipiteemme. Konfliktit kiinnostavat meitä. Haluamme nähdä tappeluja.

«Niin myös laivat: vaikka ne ovat suuria ja ankarien tuulten kuljetettavia, niitä ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämies tahtoo. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää!» Jaak. 3:4-5.

Sanat, jotka leviävät kuin syöpä

Monet ihmiset eivät suhtaudu juoruihin ja panetteluun vakavasti. Myönnämme helposti, että varastaminen, vihastuminen ja mustasukkaisuus ovat syntiä, mutta usein emme ajattele, että juoruaminen ja panettelu ovat syntiä.

«Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle ja heidän puheensa leviää kuin syöpä.» 2. Tim. 2:16-17. Panettelu voi olla niin luonnollista meille, että voimme tehdä sitä jopa ajattelematta. Yksinkertaisesta keskustelusta tulee mahdollisuus valittaa tai puhua negatiivisesti jostain henkilöstä. Meillä on ehkä ennakkoluuloja jostain henkilöstä, ja haluamme salaa, että muut jakaisivat nämä ennakkoluulot, niin että sujautamme mielipiteemme keskusteluun saadaksemme toiset yksimielisiksi: "Ai, niin, hän on todellakin sellainen", tai "On ihan hirveää, miten hän pääsee kuin koira veräjästä!" Kun panettelemme, innostamme myös toisia panettelemaan.

Panettelun seuraukset ovat pelottavia: eripuraa, riitaa ja epäilystä. Saatana on kiinnostunut eripurasta. Hän rakastaa jokaista tilannetta, jossa saa rikkoa veljeyttä ja yhteyttä. On uskomatonta, mitä kaikkea voidaaan repiä alas juoruilulla ja panettelulla. "…panettelija erottaa ystävykset." Sananl. 16:28.

Panettelun maku jää leijumaan ilmaan. Ajan myötä pienestä ongelmasta tulee suuri ongelma, joka lyö kiilaa ystävien väliin. Mikä kerran oli puhdas ja selvä lähde, on sekoittunut niin, että siitä on tullut tumma ja samea.

"…panettelija erottaa ystävykset." Sananl. 16:28.

Kasvu keskinäisessä rakkaudessa

«Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteksi.» Ef. 4:32.

Meidän tulee ennen kaikkea kasvaa rakkaudessa, niin että tulisimme vapaiksi juoruilusta ja panettelusta. Rakentavatko sanamme rakkauden siteitä vai repivätkö ne ne alas?

Matt. 12:34:ssä on kirjoitettu: «Sydämen kyllyydestä suu puhuu.» Jos suumme on nopea puhumaan pahaa toisista, mitä se kertoo sydämestämme? Kuinka paljon rakkautta meillä oikeastaan on, jos olemme innokkaita puhumaan toisten selän takana?

Kun meillä on vilpitön rakkaus toisia kohtaan, ei yksinkertaisesti ole mahdollista panetellä heitä. Kaikki valitus ja syytös heitä kohtaan katoaa. Rakkaudesta on kirjoitettu: "Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei ketkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." Jos meillä on tällainen rakkaus ympärillämme olevia kohtaan, pitäisi pelkän ajatuksenkin siitä, että puhuisi heitä vastaan, olla kauhistus!

Meidän pitää rukoilla Jumalalta apua, niin että voimme kasvaa rakkaudessa ja osoittaa hyvyyttä ja ystävällisyyttä toisia kohtaan. Jos uskomme, että jotain on vialla, voimme rukoilla asianomaisen puolesta, ja Jumala haluaa osoittaa meille, kuinka voimme olla avuksi. Ehkä voimme pyytää asianomaiselta selvitystä rakkauden hengessä, ennemminkin kuin panetella. On melkein mahdotonta kohdistaa pahoja ajatuksia jotakuta vastaan tai puhua pahaa sellaisesta, jonka puolesta rukoilemme. Meidän tulee keskittyä positiiviseen ja olla aktiivinen rukoilemaan heidän puolestaan. Jakamalla tätä rakkautta voimme vaikuttaa niin, että tulee rauha ja lepo.

Oletko kuullut huhun tai kertomuksen jostakusta? Anna vain sellaisen kuolla. "Puiden loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa laantuu riita." Sananl. 26:20. Jos me heti pidämme kaikkea, mitä kuulemme toisista, totuutena, se osoittaa, kuinka lähellä juoruilu ja panettelu ovat meitä. Jo ajatusleikki mielessämme on ensimmäinen askel tiellä kohti hajaannusta ja riitaa. Valhe leviää kuin tuli kuivassa ruohossa.

Panettelun vastustaminen

Mitä meidän pitää tehdä, jos toiset ympärillämme alkavat panetella? Ehkäpä meidät kutsutaan osallistumaan keskusteluun, missä ihmiset puhuvat rumasti toisista. "Oletko kuullut, mitä hän teki?"

Jos annamme sen jatkua, olemme yhtä syyllisiä kuin ne, jotka sen aloittivat. Emme voi osallistua juoruiluun ja panetteluun ollaksemme "ystävällisiä" tai jotta "seuraisimme joukkoa". Haluammeko taistella sitä vastaan? Haluammeko päästä eroon panettelusta? Emme voi sallia, että nämä ajatukset ja toiminta saavat elää, kun tiedämme, että niiden pitää kuolla.

Ihmiset puolustelevat usein sanomalla, että heidän panettelunsa on totta. Se ei ole puolustus! "Sen tähden sinä ihminen, joka tuomitset, et voi millään puolustaa itseäsi, oletpa kuka hyvänsä. Missä toista tuomitset, siinä tuomitset itsesi, koska sinä, joka tuomitset, teet itse samoja tekoja." Room. 2:1. Vaikka joka ainoa sana olisikin totta, meidän pitää muistaa, että panettelu itsessään on pahuutta! Jos kuuntelemme ja hyväksymme panettelun, olemme myös syyllisiä. Meidän pitää ehdottomasti kieltää panettelijalta mahdollisuus sanoa enää sanaakaan!

Toisten lohduttaminen ja rakentaminen

«Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat.» Ef. 4:29.

Voimme käyttää suutamme tekemään paljon hyvää: siunaamaan ja kannustamaan toisia, tai pahuuteen pilkkaamalla ja panettelemalla toisia. "Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!" Jaak. 3:10. Kun ryhdymme taisteluun panettelua vastaan, meistä voi tulla esimerkki toisille. Voimme säteillä henkeä, joka on niin vahva juoruilua ja valitusta vastaan, että ihmiset tietävät, että sitä on yksinkertaisesti  mahdotonta vastustaa.

Meidän tulee olla valveilla koko ajan, niin että voimme olla sellaisia, jotka rakentavat yhteyttä sanoillaan, sen sijaan että olisimme sellaisia, jotka repivät alas. "Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hän ole lankeemukseksi kenellekään." 1. Joh. 2:10.