Kiitollisuus

”Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa.” 1. Tess. 5:18.

Kun luen tämän, minun on helppo ajatella, että minun on oltava kiitollinen ja että minun on kohdistettava ajatukseni myönteisiin ja hyviin asioihin voidakseni osoittaa kiitollisuutta, vaikkei se aina ole niin helppoa, eikä kaikki suju tahtomallani tavalla. Silloin syntyy tietoinen taistelu, jotta varjeltuisin kiitollisuudessa. Voin käyttää kiitollisuutta aseena kaikkea tyytymättömyyttä vastaan. Näin sen tulee alussa olla vastustaaksemme kaikkea tyytymättömyyttä ja kiittämättömyyttä.

Mutta kun katselen elämääni taaksepäin ja voin nähdä Jumalan loputtoman hyvyyden minua kohtaan, sen, että hän itse asiassa ajatteli minua luodessaan maailman ja valitsi minut niin monen ihmisen joukosta tullakseni Jeesuksen veljeksi ja saadakseni elämäni aikana koulutuksen tehtävään, joka Jumalalla on minua varten hänen ikuisessa valtakunnassaan, minun ei tarvitse enää taistella ollakseni kiitollinen. Silloin sydämeeni ja mieleeni tulvii ylenpalttinen kiitos luojaani kohtaan, joka rakastaa minua niin suuresti. Kiitollisten ajatusten virta täyttää sydämeni. Hän ohjasi askeleeni nuoruudessani, kun minun oli tehtävä elämän tärkeimmät valinnat, ja niin varjelluin hänen tahdossaan.

Tulen myös täyteen kiitollisuutta siitä, että Jumala on johtanut minut toisten uskollisten ihmisten pariin, ihmisten, jotka haluavat toteuttaa Jumalan tahdon. Koen aitoa yhteyttä näiden ihmisten kanssa, jotka ovat ottaneet vastaan sen ilosanoman, että voivat tulla vapaiksi synnin vallasta. Nämä ihmiset ovat tulleet sen elämän valtaamiksi, jota Jeesus eli. Olen myös täynnä ikuista kiitosta herraani ja mestariani Jeesusta kohtaan, joka rakasti minua niin suuresti, että halusi uhrata oman henkensä, jotta minä voisin pelastua. Lisäksi hän halusi jakaa koko kirkkautensa kanssani.

Ajattelen, kuinka itsekäs luonto minulla oli syntymästäni saakka, kuinka kiinnostunut olin omasta hyvinvoinnistani, siitä, että toiset ihmiset pitäisivät minusta ja puhuisivat minusta hyvää, ja että saisin kunniaa siitä, mitä tein. Petyin usein siihen, miten toiset ihmiset kohtelivat minua. Valitin ja tulin helposti tyytymättömäksi niin ihmisiin kuin olosuhteisiin. Nyt, kun ilosanoma on tehnyt minut vapaaksi näistä ajatuksista, jotka pyörivät oman napani ympärillä, ja olen alkanut ajatella, missä voisin olla avuksi ja mitä voisin tehdä toisille ihmisille, että heillä olisi hyvä olla ja he viihtyisivät, olen itse saanut kokea todellista tyydytystä. ”Sielu, joka jakaa siunausta, tulee ravituksi.” Snl. 11:25.

Kun itse ajattelen toisten siunaamista, huomaan myös yhä enemmän ne, jotka haluavat siunata minua, ja niin sydämeni täyttyy vielä enemmän kiitollisuudesta, koska viihdyn ja olen saanut niin hyvän elämän. Kun kaikki nämä kiitolliset ajatukset enenevässä määrin täyttävät sydämeni, kiitollisuus tulvii yli äyräiden.  Sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45). Silloin voimme sanoa, että olemme todella tulleet kiitollisiksi emmekä ainoastaan taistele varjeltuaksemme kiitollisuudessa.

On sanomattoman ihanaa olla yhdessä kiitollisten ihmisten kanssa. He ovat aina tyytyväisiä, aina iloisia, levittävät aina iloa, eivät koskaan ole tyytymättömiä, eivätkä koskaan valita mistään! Elämä kiitollisuudessa on todella ihanaa, ja tällaisen elämän olen saanut Jumalan armosta, joka tuli avukseni siihen, että  pystyin voittamaan itsekkyyteni (Hepr. 4:16).