Taisteletko tietoisesti syntiä vastaan?

Vähän aikaa sitten kuulin joidenkin käyttävän erästä ilmaisua, ja se teki minuun todella vaikutuksen.  He mainitsivat "tietoiseen taisteluun ryhtymisen", yhteydessä syntiin. Se herätti minussa ajatuksia. Mitä minulle henkilökohtaisesti merkitsee tietoinen taistelu syntiä vastaan?

Ellen ole tarkkaavainen, voin helposti menettää asioiden hallinnan. Ja mitä enemmän sitä ajattelen, sitä paremmin ymmärrän, että samaa voidaan sanoa hengellisestä elämästäni. Kun esimerkiksi en keskity pitämään itseäni puhtaana, voi epäpuhtaus helposti luikerrella sisään huomaamattani. Tai jos en keskity omistamaan hyviä ajatuksia toisista ihmisistä, niin etten tuomitse heitä, niin voin helposti melkein tiedostamattani alkaa tuomita heitä. Tällainen synti on osa inhimillistä luontoani ja se voi luikerrella sisään mieleeni, ellen ole valvova. Tässä huomaan selvän eron sen välillä, että en yritä tehdä syntiä ja aktiivisesti yritän olla tekemättä sitä. Yksi asia on se, että menen elämäni läpi niin, että tiedän, etten yritä tietoisesti tehdä syntiä. Mutta se, että tietoisesti yrittää olla tekemättä syntiä, on jotain aivan muuta. Siinä käydään tietoista taistelua syntiä vastaan. Minulla tulee olla tämä tietoinen, aktiivinen taistelu ennen kaikkea ajatuksissani. Minulla on oltava joka aamu herätessäni luja päätös siitä, että tänään en tee syntiä. Tänään taistelen ennemmin kuin teen syntiä; olen valppaana.

Mahdollisuuksiin keskittyminen

Ymmärrän, että tämä on jotain, minkä puolesta kannattaa taistella. Minun tulee suhtautua tähän taisteluun vakavasti. Joka kerta, kun tulen kiusatuksi tekemään syntiä, päätän kuinka käytän iankaikkisuuteni. Se ei voisi olla vakavampaa. Ellen ole tarkka siinä, että olen jatkuvassa hädässä itseni suhteen – kaipaan muuttumista – niin voin helposti tulla pois siitä. Yhtäkkiä minulle ei olekaan niin tärkeää saada voittoa, tai se ei merkitse mitään,vaikka olen vähän kärsimätön tai epäpuhdas. Ei, minulle on tullut tärkeäksi se, että todella keskityn pelastukseeni. Se on syy, miksi olen maan päällä; syy siihen, että minut kutsuttiin ennen kuin maailma luotiin. "Ahkeroikaa pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte." Fil. 2:12. Teenkö näin? Onko se tärkeintä minulle?

Olen esimerkiksi viime aikona tehnyt työtä sen suhteen, että olisin kärsivällisempi. Rukoilen kärsivällisyyttä, niin entä sitten kun tulee tilanteita, jotka koettelevat kärsivällisyyttäni, keskitynkö todella olemaan kärsivällisempi, niin että voin saada enemmän Kristuksen hyveitä? Kun rukoilen enemmän rakkautta ihmisiä kohtaan, käytänko aikaani siihen, että ajattelen hyviä ajatuksia heistä, niin että kehityn rakkaudessa? Kun keskityn siihen, ei minulla edes ole aikaa tuomitseviin tai negatiivisiin ajatuksiin.

Olen 21-vuotias, ja kun ajattelen ajassa taaksepäin, voin huomata että kärsivällisyyteni on lisääntynyt siitä, kun olin 20. Ja jos kärsivällisyyteni ei olisi lisääntynyt, eikö se johtuisikin siitä, että en olisi suhtautunut niihin tilanteisiin, joissa kärsivällisyyteni tuli koetelluksi, oikealla tavalla? On varmaa, että minulla on ollut mahdollisuuksia kasvaa kärsivällisyydessä, mutta jos en nähnyt niitä sellaisina, ei kärsivällisyyteni ole kasvanut. Ja joka päivä töissä tai koulussa epäpuhtautta on ympärilläni, mutta voinko pitää itseni puhtaana riippumatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu? Siihen vaaditaan, että olen valppaana ja varuillani.

"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, Paholainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä." 1. Piet. 5:8.

Jos viholliseni etsii niin intensiivisesti, enkö sitten pakenisi vielä intensiivisemmin syntiä, jolla hän haluaa sekoittaa minua, ja sen sijaan tavoittelisi aktiivisesti pelastusta ja pyhitystä?

"Pakene nuoruuden himoja. Tavoittele vanhurskautta, uskoa, rakkautta ja rauhaa niiden kanssa, jotka puhtaasta sydämestä huutavat avukseen Herraa." 2. Tim. 2:22.

Ryhdy tähän taisteluun

Nyt kun olen päättänyt käydä tätä taistelua, minun täytyy noudattaa sitä edelleen. Uskon helposti, että olen saavuttanut jotakin, koska olen päättänyt tehdä sen, mutta ei se niin toimi. Niin, olen tehnyt päätöksen, mutta sitten täytyy tehdä sotasuunnitelma ja toteuttaa se. Jeesuksesta on kirjoitettu, että hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden (Hepr. 5:7). Hän pelkäsi todella synnin tekemistä Jumalaa vastaan, koska hän tiesi synnin tuhoavan voiman. Hän oli nähnyt synnin tuhoavan ihmisten elämää aivan aikojen alusta lähtien. Hän on suurin esimerkki kiivaudessa, ja voin juoda hänen kiivautensa henkeä lukemalla Raamattua ja täyttämällä mieleni sillä hengellä, joka hänellä oli. Se on henki, joka mieluummin hakkaa käden pois kuin tekee syntiä (Matt. 5:30). Se on aseistautunut mieli, joka on halukas kärsimään lihassa, niin että synti loppuu (1. Piet. 4:1). Tämä mieli iloitsee tulevista taisteluista, koska se tietää, että voitto on varma.

Synnin täytyy loppua. Minun tulee olla erityisen valvova, ellen halua, että tilaisuudet pelastua synnistä menevät ohi huomaamattani. Sen täytyy olla minulle elämän ja kuoleman kysymys. "…ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä." Ef. 6:13. Vaikka mahdollisuuteni juuri nyt näyttäisivät olevan loputtomat, ne tulevat eräänä päivänä loppumaan. Silloin minulla ei enää ole mahdollisuuksia pelastua. Niinpä minun täytyy käyttää ne nyt. Pelastuksella täytyy olla suurin merkitys elämässäni. Ja omalla kohdallani voin sanoa, että niin todellakin on.