Syrjivä "minäni"

Jokainen ihminen on valo. Silloihan minun valoni palaa kirkkaammin, jos puhallan toiset sammuksiin?

Ei. Olemme kaikki nähneet ja kokeneet, että mitä useampia kynttilöitä sytytetään, sitä valoisampaa tulee. Mutta silti usein emme elä sen mukaan. Emme ota sitä itsellemme. Emme huomaa, että ihmiset automaattisesti pyrkivät sammuttamaan muut pitäessään omia puoliaan.

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisiä – ne pätevät eri kulttuureissa ja maissa, ja ne osoittavat, että ihmiset tietävät, että on hyvä ja oikein kunnioittaa toinentoistaan. Ketään ei tule syrjiä rodun, kulttuurin, taipumusten, sukupuolen jne. perusteella. Siitä olemme yksimielisiä.

Mutta syrjintää esiintyy. Sitä esiityy sekä julkisesti että  piilossa Internetin keskustelupalstoilla; sitä on sekä koulupihoilla että meidän yksityishenkilöiden ajatuselämässä. Ja ei ole mitään perustetta olettaa, että syrjintä häviäisi ilman, että jokainen ihminen tekee lopun negatiivisista ajatuksista, jotka ovat vaivanneet meitä tuhansia vuosia.

Huomaan taipumuksen joka päivä. Tapaan uusia ihmisiä koko ajan. Jotkut muistuttavat minua kulttuurin, kasvatuksen ja elämänolosuhteiden puolesta, mutta toiset taas ovat syntyneet maailman toisella puolella. Ja lähtökohtaisesti en pidä siitä. En pidä siitä, että ihmiset ovat köyhempiä kuin minä. En myöskään pidä siitä, että ihmiset ovat varakkaampia kuin minä. En pidä niistä, jotka tietävät asioista enemmän kuin minä. En myöskään pidä niistä, jotka eivät osaa sitä, mitä minä osaan. En pidä myöskään siitä, että muilla on erilainen arvomaailma kuin minulla, tai että he eivät hyväksy jotain, minkä minä hyväksyn. En myöskään pidä siitä, että jonkun mielestä jokin asia, mitä minä arvostan, on aivan merkityksetöntä. Listasta tulee pitkä.

On suuri ero sen välillä, mistä minä pidän ja millainen olen päättänyt olla. Minähän tiedän, että en loista kirkkaammin, vaikka puhallan toiset sammuksiin. Tiedän, että maailmasta ei tule parempaa paikkaa, vaikka se tulisi enemmän sellaiseksi kuin minä haluan. Päinvastoin: maailmasta tulee parempi paikka, jos minä muutan ajatusmaailmaani.

Sinä olet kyllä kuullut paljon Jeesuksesta. Hän oli tullimiesten ja syntisten vieraana; hän paransi spitaalisia ja kehotti sisaruksiaan rakastamaan vihollisiaan.

Jeesus ei ollut erilainen kuin minä. Hän huomasi taipumuksensa joka päivä. Hän myös huomasi, että maailma ei tulisi paremmaksi paikaksi vaikka hän tekisi oman tahtonsa mukaan. Se, mikä sai aikaan, että Jeesus kuitenkin muutti kaiken, tapahtui sen kautta, että hän uhmasi omaa luontoaan sen puolesta, minkä tiesi oikeaksi. Ja Jeesuksen jälkeen Paavali jatkaa kehottamalla: «Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.» Fil. 2:3.

Kun Jeesus teki sen, tarkoittaa se sitä, että minä myös voin tehdä sen. Mutta minun tulee tehdä se. Minä en nimittäin ole tullut yhtään vähemmän ennakkoluuloiseksi sen perusteella, että Jeesus teki päätöksen ajatuksissaan, mutta hän on antanut minulle mahdollisuuden saada uusi ajatuselämä. Kun Jeesus on ystäväni ja neuvonantajani, voin alkaa saada aivan uuden ajatustavan. Eikö se olisikin hienoa, jos jotain Jumalan ajatuksista tulisi minun ajatuksikseni?

Jumala ei nimittäin ajattele ihmisistä siten kuin minä ajattelen. Hänellä ei ole ennakkoluuloja. Hän ei hyljeksi ketään. Hän on itse sanonut: "Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä anna teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11. Jos minulla on tällaisia ajatuksia lähimmäisistäni, miten silloin käy syrjinnälle?

Kun Jumala sanoi "tulkoon valo", en usko, että hän olisi toivonut minun yrittävän puhaltaa sitä taas sammuksiin.