Laittomuuden ihmisen ja Jumalan ihmisen ilmeneminen

"Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti." 1. Kor. 2:14.

Se, mikä on Jumalan Hengestä, sotii aina lihassa olevaa syntiä vastaan, eikä siksi miellytä luonnollista ihmistä. Sen sijaan se, mikä kuuluu syntiin, miellyttää aina luonnollista ihmistä. Synti tarjoaa nautintoa, kun taas Jumalan Henki tarjoaa kärsimystä lihalle. Synti kartuttaa kuitenkin tuomiota jokaisen lihan nautinnon seurauksena, kun taas Jumalan Henki kartuttaa voimaa ja toivoa kirkkaudesta jokaisen kärsimyksen seurauksena. Ei ihme, ettei luonnollinen ihminen ota vastaan sitä, mikä kuuluu Jumalan Hengelle.

Jumalan Henki vaatii sielun ja hengen jakautumista; synti tarjoaa lujempaa yhteyttä niiden välille. Kun himo on tullut raskaaksi, se synnyttää synnin. Kun synti on kypsynyt täyteen mittaansa, se synnyttää kuoleman. Himo on lihassa olevan synnin vaatimus luonnolliselle ihmiselle. Kun mieli antautuu tälle vaatimukselle, silloin himo on tullut raskaaksi ja synnyttää synnin. Tämän vastasyntyneen synnin yllä on Jumalan tuomio omassatunnossa. Sama mieli, joka antoi periksi himolle, tuntee nyt tuomion.

Omassatunnossa oleva tuomio jää näennäisesti pois, ellei sitä heti kuunnella, eikä ihminen anna itseään kuritettavaksi kääntymisekseen. Ihminen kuolee rikkomuksiin ja synteihin. Synti on täysimittainen, kun ihminen ei ota vastaan omassatunnossa olevaa tuomiota, ja hän kuolee. Luonnollinen ihminen noudattaa synnin ja kuoleman lakia. Ihminen tekee yhä uudestaan saman synnin ilman Jumalan tuomiota omassatunnossaan. Omatunto on lamaantunut samaan syntiin eikä ole vastaanottavainen tuomiolle. Seuraavalla kerralla ihminen menee askeleen pidemmälle synnissä ja jumalattomuudessa. Omatunto reagoi tähän uuteen syntiin, ja ihminen tuntee itsensä tuomituksi. Jos hän ei nyt taaskaan ota huomioon tuomiota omassatunnossaan, hän veltostuu tämänkin synnin suhteen ja voi myöhemmin tehdä sitä tuntematta tuomiota omassatunnossaan. Synti on kypsynyt täyteen mittaansa ja on synnyttänyt kuoleman.

Joku voi kysyä, milloin synti on kypsynyt täyteen mittaansa? Synti on kypsynyt täyteen mittaansa sen jälkeen, kun ihminen on tehnyt jonkin synnin, ja se on kurittanut häntä hänen omassatunnossaan, mutta ihminen ei silti ole kääntynyt pois synnistään. Jos ihminen vieläpä pyrkii pois omantunnon kurituksesta, silloin syntyy kuolema. Tässä kuolemassa ollaan tunteettomia ja saadaan eräänlainen rauha – kuolemanrauha omantunnon vaivoista. Jos tämä ihminen nyt onkin saanut rauhan omantunnon syytöksistä, niin ei hän kyllä ole saanut rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka omantunnon tuomio onkin poissa, niin Jumalan tuomio ei suinkaan ole poissa. Jotta omatunto vaikuttaisi, ihmiseltä vaaditaan sitä, ettei hän vielä ole täysin antautunut tekemälleen synnille. Jumalan tuomio tulee kuitenkin vaikuttamaan ihmisessä, jolla on kuollut omatunto, kun hänen viimeisenä päivänä on tehtävä tiliä hänelle, joka tuomitsee sekä eläviä että kuolleita.

Sitä mukaa kuin synti saa hallita, ihminen joutuu synnin ja kuoleman lain alaiseksi. Kuoleman rauha tulee omaantuntoon, ja ihminen kartuttaa päällensä vihaa Jumalan tuomion ilmestymisen päiväksi. Tällä tavalla himo kuljettaa ihmistä aina pidemmälle syntiin ja kuolemaan, ja Saatanan kuva tulee vähitellen näkyviin.

Luonnollinen ihminen, joka ei ota vastaan sitä, mikä kuuluu Jumalan Hengelle, muuttuu luonnollisesta ihmisestä laittomuuden ihmiseksi. Tämä tulee toteutumaan täydellisesti Antikristuksessa, joka sen tähden onkin ainoa, jota kutsutaan laittomuuden ihmiseksi. 2. Tess. 2:3. Luonnollista ihmistä, joka on osittain yhdistynyt laittomuuden ihmiseen, kutsutaan vanhaksi ihmiseksi; mutta vanha ihminen turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja. Siksi kaikki maailman synti johtuu himosta.

Vastakohtana kaikelle tälle kurjalle elämälle täysin päinvastaista tietä kulkee se, joka on syntynyt vedestä ja hengestä. Himo houkuttelee myös häntä, mutta hän valitsee kärsimyksen synnin sijaan. Tämän seurauksena lihassa oleva synti saa kolauksen. Lihassa oleva synti menettää valtaansa tässä kohdin ja ilmenee seuraavalla kerralla toisella tavalla. Hän valitsee kärsimisen myös nyt, synti lihassa saa jälleen kolauksen, ja Kristuksen kuolema tunkeutuu yhä syvemmälle hengelliseen elämään. Emme enää tule kiusatuiksi siellä, missä ennen tulimme. Synti on kuollut niillä alueilla, joilla himo kerta toisensa jälkeen on jäänyt tyydyttämättä. Luonnollinen ihminen tuhoutuu, ja Jumalan ihminen tulee näkyviin sitä mukaa kuin kiusaus tulee kielletyksi ja ihminen kärsii lihassa; sillä se, joka on kärsinyt lihassa, on lakannut synnistä (1. Piet. 4:1).

Valitkaamme siksi mieluummin lihassa kärsiminen lakataksemme synnistä.