Johan Oscar Smithin perintö

Lokakuussa 1871, samana vuonna kuin Saksasta tuli valtakunta, ja ranskalaiset antautuivat Preussille, Johan Oscar Smith syntyi rauhallisessa Fredrikstadin satamakaupungissa. Siellä hän varttui kristillisessä kodissa, norjalaisessa yhteiskunnassa, joka kuului vielä 34 vuoden ajan Ruotsi-Norja unioniin.

Käytyään kansakoulun nuori Johan aloitti keskikoulun. Siellä heräsi hänen luontainen oikeudentajunsa. Tuona aikana opettajat tekivät koulussa selvän eron rikkaiden ja köyhien perheiden lasten välillä. Johan ei voinut sietää sitä. Hän lopetti keskikoulun puolen vuoden jälkeen ja lähti merille «Ørnen”- purjelaivalla vain 15-vuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin, kahden rankan merillä vietetyn vuoden jälkeen, hän värväytyi Norjan merivoimiin, joita hän palveli lähes 40 vuoden ajan.

Smithin uusi ystävä

Hortenissa 19. toukokuuta 1898 Smith kirjoitti perheelleen Fredrikstadiin.

Voin kertoa teille nyt, rakkaat vanhemmat ja sisarukset, suuren uutisen, nimittäin sen, että olen niin onnellinen ja miksi; koska Jeesuksesta on tullut ystäväni ja veljeni, ja nyt hän on kaikkeni. Aikaisemmin minulla ei ollut rauhaa missään, mutta kiitetty olkoon taivaan Jumala, nyt minulla on rauha kaikkialla. 

Te varmaan kysytte, kuinka sait tämän rauhan. Olen jo pitkään ymmärtänyt, että ilman Jumalaa ei ole olemassa mitään todellista iloa. Sitten eräänä sunnuntai-iltapäivänä tapasin Hans Olausenin, joka oli astunut palvelukseen samana päivänä kuin minä, ja lähdimme yhdessä Metodistikirkkoon. Siellä istuessamme kysyin häneltä, lähtisikö hän asunnolleni iltapalalle, mihin hän suostuikin. Keskustellessamme yhdessä liikutuin kovasti, ja itkien otimme toisiamme kädestä, ja hän rukoili Jumalaa meidän molempien puolesta. En voi unohtaa, miltä minusta silloin tuntui. Saatana tuli tietysti, kuten tavallista, mutta rukouksella oli kuitenkin vaikutusta, sillä seuraavana yönä ollessani vahtivuorossa laivalla, rukoilin Jumalaa pienessä pyöreässä tornissa. Näytti niin pimeältä, mutta yhtäkkiä tulin niin iloiseksi. Tuntui siltä kuin jalat eivät olisi koskettaneet laivan kantta siinä kävellessäni. Vain Jumala voi tehdä meidät niin iloisiksi; olkoon hän ylistetty yli kaiken. 

Ilmestys Jumalan totuuksista

Kääntymisensä jälkeen Smithillä oli voimakas kaipaus elää henkilökohtaista elämää Jumalalle. Jotkut asiat raskauttivat hänen omaatuntoaan, ja hän tunsi, että hänen täytyi selvittää ne. Kysyessään neuvoa saarnaajilta hänelle selitettiin, että sekä hän itse että hänen menneisyytensä ovat Jeesuksen veren alla. Hänellä voisi olla rauha kaikista sellaisista ajatuksista, eihän hänen tulisi pelastaa itse itseään. Johan Oscar Smith ei kuitenkaan tyytynyt tähän selitykseen, vaan hän alkoi selvittää asioitaan niin Jumalan kuin ihmistenkin kanssa. Näin hän sai aikaan sen, mikä myöhemmin oli osoittautuva hyväksi perustaksi hänen rikkaalle uskonelämälleen.

Uskon kuuliaisuus. Eräs ensimmäisistä raamatunjakeista, jotka tulivat eläviksi Smithille, oli Room. 1:5: ”Hänen kauttaan me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte.” Smith ymmärsi, että voidakseen tulla osalliseksi pyhityksestä, kristityn tulisi totella Jeesuksen käskyjä.

«Lihassa ilmestynyt Kristus». Tämä ilmaisu sai aikaan vilkasta keskustelua, ja Smithin selitys leimattiinkin laajalti harhaopiksi, mutta Smith oli suuresti kiinnostunut siitä, millainen käsitys meillä on Jeesuksesta. Jos hän seuraisi Jeesusta, joka ei tehnyt syntiä, oli tärkeää tietää, tuliko Jeesus todella kiusatuksi niin kuin hän. Jos se ei olisi ollut yhtä haastavaa Jeesukselle kuin hänelle, silloin hänen mielestään olisi kohtuutonta odottaa, että ihmiset pystyisivät elämään samalla tavalla kuin Jeesus.

Oman tahdon ja lihan totteleminen olivat Smithin mukaan sama asia. Jeesuksella oli liha (oma tahto) ihmisenä (Matt. 26:39), mutta hän kielsi sen aina, niin ettei hän tehnyt syntiä. "Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hepr. 4:15. Juuri tämä ymmärrys siitä, että Jeesus kielsi oman tahtonsa koetuksen hetkellä, antoi Johan Oscar Smithille uskon tietoisen synnin voittamiseen myös hänen omassa elämässään.

Lihassa ilmestynyt Kristus on jumalisuuden suuri salaisuus. «Tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän ilmestyi lihassa, hänet osoitettiin vanhurskaaksi Hengessä...» 1. Tim. 3:16.

Voitto tietoisesta synnistä. Smith koki, että Pyhän Hengen voimalla oli mahdollista voittaa kaikki tietoinen synti (se, mitä Raamattu kutsuu lihan teoiksi), koska Jeesus oli vihkinyt tien meitä varten. «Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.” Hepr. 2:18. Tämä merkitsee sitä, että Jeesuksella itsellään oli Pyhä Henki ja että hän voitti sen voimalla tullessaan kiusatuksi. Kun olemme tulleet Jeesuksen luo, voimme mekin tehdä samoin.

Pyhitys. Johan Oscar Smith ymmärsi, että meidän on kuljettava tie sen jälkeen, kun olemme kääntyneet, saaneet synnit anteeksi ja selvittäneet asiamme. Kysymys on siitä, että kuljemme muuttumisen tietä kohti täydellisyyttä, niin että voimme tulla Jeesuksen kaltaisiksi. Pyhä Henki osoittaa sen, mikä ei ole Jumalan silmissä täydellistä. Jos tuomitsemme sen, mitä Pyhä Henki osoittaa meille, ja vihaamme sitä, silloin olemme jumalallisessa kehityksessä – pyhityksessä.

Kristus ja seurakunta. Seurakunta on Kristuksen ruumis, Kristus on pää, ja jokaisella jäsenellä on oma paikkansa ruumiissa. «Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne hänen jäseniään.» 1. Kor. 12:27. Smith sanoi 70-vuotisjuhlassaan, että tärkeintä hänen palvelustyössään on ollut liittää eri jäsenet päähän, Kristukseen.

Siitä lähtien, kun Smith alkoi saada näitä ilmestyksiä Jumalalta, hän alkoi myös puhua ihmisten kanssa. Hänelle oli suunnattoman tärkeää voida välittää toisille Jumalalta saamaansa opetusta. Työ ei tuottanut välitöntä tulosta, ja sen ajan uskonnollisessa Norjassa oli runsaasti karismaattisia ja suosittuja saarnaajia, jotka sytyttivät ihmisiä paljon enemmän kuin oppi lihassa ilmestyneestä Kristuksesta. Smith ei myöskään ollut kiinnostunut tinkimään totuudesta kootakseen monia, eikä myöskään järjestämään suurta tapahtumaa saadakseen huomiota itselleen. "Jumala haluaa mielellään, että joku seisoo hänen kasvojensa edessä; sillä niitä on riittämiin, jotka seisovat ihmisten edessä", hän kirjoittaa veljelleen vuonna 1909.

Ensimmäiset «ystävät»

31. toukokuuta 1933 päivätyssä kirjeessä Smith antoi lyhyen selonteon seurakunnan vaatimattomasta alusta.

Kävin metodistikirkossa jonkin aikaa, mutta en saanut riittävästi ravintoa. Aloimme pitää pienimuotoisia kokouksia nuorten kanssa. Rukoilimme ja luimme Raamattua. Jumalan Henki teki voimakkaasti työtä minussa, että puhdistaisin itseäni. Se ei edennyt niin nopeasti, mutta otin kaiken niin kuin Jumalalta, ja hän antoi minulle voimaa. Kaksi vuotta kääntymiseni jälkeen vuonna 1900 Pyhä Henki tuli ylleni kanuunalaiva Sleipnerilla. Aloin ymmärtää Raamattua paljon aikaisempaa paremmin. Mutta merkillistä kyllä yksikään tuntemistani uskovista ei ymmärtänyt minua. Jäin aivan yksin. Sitten tapasin kuitenkin yhden sieltä ja toisen täältä, laivalla ja telakalla. Kokoonnuimme iltaisin rukoilemaan Jumalaa ja lukemaan Raamattua. 

Smithin kääntymisestä kesti kuusi vuotta siihen, että hän kohtasi sellaisen uskovan, jonka sydämessä hän tunsi vastakaikua.

Aliupseeri Theodor Ellefsen - hillitty ja rauhallinen mies Grimstadista - kohtasi Smithin eräässä Sisälähetysseuran kokouksessa vuonna 1904. He keskustelivat yhdessä, ja Ellefsen tuli mukaan piiriin, joka toivoi Smithistä johtavaa saarnaajaa. He pitivät Smithin opetuksesta, mutta eivät olleet niin kiinnostuneita elämään hänen opetuksensa mukaan. Se ei ollut Smithin tavoite – hän ei halunnut olla passiivisista kuulijoista koostuvan seurakunnan pappi. Eräässä kokouksessa, missä tästä keskusteltiin, hän pyysi kaikkia niitä lähtemään pois salista, jotka eivät halunneet päästä samaan elämään kuin hän. Yksikään sielu ei jäänyt sisälle – ei myöskään Ellefsen, jolla luultavasti ei ollut rohkeutta jäädä istumaan. Kun kaikki olivat poistuneet, Smith muisti erään raamatunlauseen: "Pelasta ne, jotka viedään teloitettaviksi, ja nouda takaisin ne, jotka vapisevina viedään surmapaikalle." Snl. 24:11. Siksi hän meni ulos katsomaan, olisiko siellä joku ”vapiseva” sielu. Sieltä hän löysi itkevän Ellefsenin. Tämä ei halunnut menettää apua aitoon jumal’elämään, jota hän koki Smithissä. Koko Ellefsenin loppuelämän heillä oli läheinen yhteys Jeesuksen veljinä.

Samaan aikaan Smith alkoi tehdä työtä yhdeksän vuotta nuoremmassa veljessään, hammaslääkäri Aksel Smithissä, sekä kirjeiden että keskustelujen kautta. Vuonna 1905 Aksel kirjoitti kirjeen veljelleen kertoen kääntyneensä Jeesuksen puoleen – ja siitä lähtien Smith alkoi opettaa veljeään perusteellisesti. Hän kirjoitti paljon kirjeitä, jotka on myöhemmin painettu kirjaksi.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1908, Smith kohtasi aivan erityislaatuisen nuoren miehen, kadetti Elias Aslaksenin. Elias Aslaksen. Tämä oli paras kaikista merisotakoulun oppilaista, ja hänellä oli loistava ura edessään. Kohdattuaan Smithin ja kuultuaan ne totuudet, jotka tämä oli saanut Jumalalta, hän luopui koko urastaan palvellakseen Jeesusta. Aslaksenista tuli myöhemmin eräs Smithin lähimmistä työtovereista, ja Smithin kuoltua vuonna 1943 hän sai päävastuun seurakunnasta.

Pauline ja lapset

Vuonna 1901 Smith pani merkille erityisen jumalaapelkäävän ja rehellisen naisen, Pauline Pedersenin. Hän teki töitä eräälle kauppiaalle Hortenissa ja oli luotettavan ja rehellisen käytöksensä vuoksi saanut osakseen sen luottamuksen, että sai johtaa yhtä kauppaliikkeistä. Samana vuonna he menivät kihloihin ja marraskuussa 1902 he menivät naimisiin yksinkertaisin menoin Kristiansandin Metodistikirkossa. He saivat vuoteen 1918 mennessä kuusi lasta.

«Skjulte Skatte»

Veljekset Aksel ja Johan Oscar Smith kirjoittivat ahkerasti kristillisiin lehtiin, mutta kun Smithin oppi alkoi kohdata suurempaa vastatuulta, he saivat yhä useammin artikkeleitaan julkaisemattomina takaisin. Tämä synnytti vähitellen ajatuksen oman lehden julkaisemisesta. Smithin mielestä tarvittiin "työtä tekevä" lehti, joka välittömästi johtaa jumalanpelkoon, eikä ainoastaan "kertovaa" lehteä, joita oli jo niin monia. 1. tammikuuta 1912, sisäisen tarpeen ja vakuuttuneisuuden vaikutuksesta ilmestyi Skjulte Skatte- lehden ensimmäinen numero. 

«Tehnyt työtä enemmän kuin kaikki»

Lopun elämäänsä Smith oli kiinnostunut ainoastaan näistä kahdesta ilmestyksestä: ”Lihassa ilmestynyt Kristus” sekä ”Kristus ja seurakunta”. Kaikki, joiden kanssa hän tuli tekemisiin, saivat nähdä, kuinka tämä oppi kulki käsi kädessä hänen elämänsä kanssa. Hän opetti innokkaasti toisille sitä kaikkea, mistä hän oli saanut ilmestyksen ja mitä hän oli alkanut toteuttaa omassa elämässään. Erona moniin muihin saarnaajiin, jotka usein pitivät tärkeänä saada kootuksi paljon ihmisiä, hän teki perusteellista työtä jokaisen yksittäisen sielun kanssa. Hän oli enemmän kiinnostunut muutamista harvoista veljistä ja sisarista, jotka tulivat yhteyteen Kristuksen kanssa kuin monista kannattajista. Mitään muuta kehitystä Smith ei hyväksynyt. Hän halusi mieluummin jäädä yksin uskonsa kanssa koko elämänsä ajan kuin tinkiä totuudesta.

Keväällä 1943 Smithin elämä lähestyi loppuaan. Sokeritauti oli verottanut hänen voimiaan, hänellä oli huono näkö ja hänen piti olla vuoteen omana muutamia päiviä. Toukokuun ensimmäisen päivän vastaisena yönä Johan Oscar Smith meni kotiin Jeesuksen luo – hän kuoli sydänkohtaukseen kävellessään huoneen poikki. Näin täyttyi Ludvigin, Smithin veljen, profetia. Hän sanoi nimittäin kuolinvuoteellaan: "Kun sinä, Johan, kuolet, sinä kuolet pystyssä."

Smithin kuoleman jälkeen Elias Aslaksen antoi tämän todistuksen hänestä: «Koskaan en ole nähnyt samanlaista miestä. Koskaan en ole kuullut tai nähnyt ketään, joka olisi voinut kertoa tällaisesta miehestä tässä maassa tai muualla.»

Smithin hautajaisista tuli suuremmat kuin mitä Hortenissa oli siihen mennessä nähty, vaikka sota-ajan ankarat matkustusrajoitukset olivat voimassa. Paikalle tuli virtanaan kiitollisia sieluja; sähkeitä ja kukkalaitteita tuli niin ikään runsaasti.

«Me emme ole minkään opinkappaleiden kannattajia, vaan seuraamme elävää uskoa, joka saa aikaan elämää. – Veli Smith on ollut uranuurtaja, taistelija, ei oikeastaan opinkappaleiden, vaan todellisen kristillisyyden puolesta, aidon jumalallisen elämän puolesta, oikeuden, totuuden, rakkauden, Jumalan viisauden, puhtauden, hyvyyden puolesta». Näillä sanoilla Aslaksen kiteytti Johan Oscar Smithin elämän, joka sai iankaikkisuusarvoa sekä hänelle itselleen että niille, jotka hän Jumalan armon kautta voitti Kristukselle.

«Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.» 1. Tim. 4:16.