Sielu ja henki: Mikä ero niillä on?

"Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet." Hepr. 4:12.

Mikä ero on sielun ja hengen välillä?

Aadam luotiin maan tomusta, ja hänestä tuli elävä sielu. Tämän perusteella sielussa sijaitsevat aistimme ovat kääntyneet maallisia asioita kohti ja ne kehittyvät maallisissa. Siksi tunteemme vaihtelevat sen mukaisesti, mitä tapahtuu ympärillämme. Kaikki maallinen horjuu ja muuttuu. Sen tähden ihmisillä, jotka antavat sielun ohjata itseään, ei ole koskaan rauhaa. Sielun  kautta, aistien ja tunteiden kautta – olen yhteydessä kanssaihmisiini. Sielullinen ihminen on aina levoton sen vuoksi, mitä toiset ajattelevat ja sanovat hänestä.

Henkeni kautta olen yhteydessä Jumalaan. Mutta kun olen sielullinen, elän ymmärrykseni mukaan – aistieni mukaan- jotka ovat maallisia, ja käytän ruumistani tämän maailman palvelemiseen. Silloin myös henkeni täyttyy maailmallisilla asioilla, ja hengelläni on vähän tai ei mitään yhteyttä Jumalaan. Pelastus Kristuksessa tulee muuttamaan tämän tilanteen, niin että tulen hengelliseksi ja taivaalliseksi sielullisen ja maallisen sijaan. Uskonelämä tulee ymmärryksen ohjaaman elämän tilalle.

On tarkoitus, että henkemme tehdään eläväksi, niin että Jumala voi puhua meille, ja elämme hänelle ja taivaalliselle. Silloin tulemme lepoon sielussamme. Taivaallinen on ikuista ja muuttumatonta. Kun me elämme Jumalan kasvojen edessä, silloin vapaudumme ihmisistä ja levottomuudesta, joka johtuu heidän kasvojensa edessä vaeltamisesta.

Jumalan sana: Kaksiteräinen miekka

Jumalan sana tekee työtään meissä. Sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se erottaa sielun ja hengen, sekä tuomitsee sydämen ajatukset ja neuvot. Tämä on yhteydessä lepoon tulemisen kanssa.

Me tuomitsemme tavallisesti tilanteet tunteittemme ja ymmärräyksemme mukaan; mutta jos olen alkanut etsiä Jumalaa, niin olen avoin Jumalan sanalle. Se tuomitsee sydämen ajatukset ja erottaa sielun ja hengen, maallisen – inhimillisen – mikä täyttää sieluani sekä hengellisen ja taivaallisen, minkä otan vastaan henkeeni. Tässä minun on uskottava Sanaan ja toteltava sitä, ja silloin sieluni tyhjennetään (Jes. 53:12).

Sana: Voita paha hyvällä, on täysin vastaan inhimillisiä tunteitamme ja ymmärrystämme, mutta jos uskomme Sanan ja olemme kuuliaisia sitä kohtaan, tulemme lepoon. Me saamme kokea, että Jumalan viisaus on suurempi kuin meidän aistimme. Samoin sana: "Antaa anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa päivittäin sille, joka rikkoo sinua vastaan." Jos ihminen on silloin sielullinen, hän ottaa vaarin maallisesta ja kunniastaan, selittelee sydämessään, mitä pitää tehdä sen ja sen kanssa ja saa apua suvulta ja ystäviltä. Mutta anna Jumalan sanan tulla erottamaan aistiesi, erityisesti tunteittesi ja ylhäältä tulevan viisauden välillä, viisauden, jonka otat vastaan henkesi välityksellä. Elä uskossa, älä elä ymmärryksesi mukaan, silloin tulet lepoon.

Hengellisen mielen saaminen

Pietarilla oli huoli Jeesuksesta, mutta hän ajatteli asiaa vain ihmisen kannalta, se on itsensä ja omansa säästäminen. Siinä suhteessa ihmiset ovat harjoittaneet aistejaan ja saanet ymmärrystä. Saatana pääsee maalliseen sieluun, ja seurauksena on hirvittävä levottomuus. Jeesus sanoi: Väisty tieltäni, Saatana! Jeesus pystyi näkemään tilanteen Jumalan kannalta, se on elämän antaminen alttiiksi. Nyt hän tahtoo tehdä eläväksi myös meidän henkemme, niin että voimme ottaa vastaan ylhäältä tulevaa viisautta, joka on ensiksikin puhdasta jne (Jaak. 3:17-18). Syntyy uskonelämä, jossa meidän täytyy pitää lujasti kiinni Sanasta vastoin omaa ymmärrystämme ja antaa ruumiimme Jumalan palvelemiseen. Silloin sielumme tyhjentyy siitä, mikä on maallista ja levotonta, ja me saamme hengellisen aistin ja tulemme lepoon Jumalassa.

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu taivaasta. "Koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja palvelkaamme Jumalaa hänen mielensä mukaisesti, kunnioittaen ja peläten." Hepr. 12:25-29.

Kaikki rauhattomuus, valitus, huokailu ja murehtiminen tulevat esiin sielullisesta ihmisestä, joka taistelee elämän puolesta. Hengellinen ihminen elää uskossa Jumalan sanaan. Kaikki vaikuttaa hänen parhaakseen. Hän ymmärtää antaa henkensä, ja hän lepää Jumalassa. Ihana elämä ja rauha – valtakunta, joka ei järky.

Tämä on toisinto artikkelista, joka on ensi kertaa julkaistu otsikolla "Sielun ja hengen erottaminen" BCC:n Skjulte Skatter-lehdessä elokuussa 1955.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag