‘Se vaikutti niin ahdasmieliseltä'

Indira oli aikoinaan järkyttynyt kuullessaan, että Jeesus oli ainoa tie elämään ja iloon, mitä hän kaipasi. Mutta lopuksi hän ei enää pystynyt vastustamaan syvää kaipaustaan.

Kun tapasin Indira Jonklaasin ensimmäistä kertaa Dubaissa, en olisi uskonut, että hän on yli 60-vuotias. Kun vertaan häntä toisiin samanikäisiin naisiin, huomaan, että hänessä on jotain erilaista – sisäinen ilo, mikä loistaa hänen kasvoistaan. Kun istuudun kuullakseni hänen historiansa, mietin onkohan hän aina ollut samanlainen, ja iloitsen siitä, että saan kuulla enemmän.

Indira varttui katolisessa perheessä Sri Lankassa; hänellä oli normaali lapsuus ja vanhemmat tekivät kovasti töitä. Mutta nuorena tyttönä hän huomasi, ettei voinut sovittaa Katolisen kirkon oppia elämäänsä arkipäivään.

Aika kului ja kun hän tuli aikuiseksi, hänellä oli omat mielenkiintonsa. Kun Indira seurasi valtavan intellektuaalia ja omaperäistä tietä, hän tapasi joitain ihmisiä, jotka tekivät hänen elämäänsä suuren vaikutuksen. "Menin irlantilaisten nunnien luostariin; he olivat niin hyviä meitä kohtaan." Hänen kaipauksensa todellista ja puhdasta elämää kohtaan heräsi tuona aikana. "Huomasin, että minulla todella oli halu tehdä hyvää, palvella; mutta suuremmassa ja suuremmassa määrin huomasin, että en kyennyt siihen omassa voimassani"

"Minulla oli todella halu olla hyvä, mutta tulin huomaamaan kykenemättömyyteni toteuttaa sitä omassa voimassani"

"Todellisuus" alkaa

Indira matkusti takaisin Sri Lankaan opisleltuaan vuoden vaihto-oppilaana Amerikassa. Sri Lankassa hän tapasi Davidin, jonka hän tunsi olevan sukulaissielu. Ei mennyt pitkään, kun he olivat jo naimisissa, siitä hetkestä alkoi "todellisuus", kuten Indira kuvaa sitä. "Uskon, että avioliitto oli merkittävä askel Jumalan työssä kanssani. Voimme sanoa, että David ja minä olimme kaksi ihmistä, jotka molemmat halusivat olla pääosan esittäjiä. Hän halusi tehdä asiat omalla tavallaan ja minä omallani. Voit kuvitella, että meillä oli monia yhteenottoja."

Kun aika kului ja Indira ja David saivat lapsia, Indira alkoi kaivata elämäänsä jotain enemmän. "Halusin olla hyvä äiti. Tiesin, että oli tärkeää luoda rakastava perhe. En voi sanoa, että olisin tuntenut tarvetta Jumalan puoleen, mutta halusin jotain enemmän lapsilleni."

Sitten hän tapasi joitain vanhoja ystäviä; avioparin, joka oli tullut takaisin oltuaan matkoilla joitain vuosia. "Ystäväni olivat todella muuttuneet, ja näin, että jotain valtavaa oli tapahtunut. Halusin saada sen, mikä heillä oli, mutta sain valtavan shokin, kun he sanoivat, että se johtui Jeesuksesta. Minusta tuntui niin ahdasmieliseltä, että Jeesus olisi ainoa tie elämään ja iloon, joka heillä oli.

Kuitenkin se muutos, minkä hän näki ystävissään, vaikutti hänessä, ja hän tuli mukaan joihinkin kokoontumisiin, joissa he kävivät. Hän tunsi kaipauksen Jeesuksen puoleen, ja hänellä oli halu antaa elämänsä hänelle, mutta hän ei halunnut tehdä valintaa tunteiden perusteella.

Heinäkuussa vuonna 1983 Indira muutti edelleen Dubaihin, missä hänen miehensä David oli aloittanut liiketoiminnan. David ja Indira ystävystyivät vanhemman avioparin kanssa, jotka olivat hartaita kristittyjä, ja heidän elämänsä teki syvän vaikutuksen Indiraan ja Davidiin. Hitaasti mutta varmasti Jumala mursi Indiran vastarinnan ja kovan sydämen, ja lokakuussa 1988 raamatturyhmässä, jossa hän oli alkanut käydä, Indira ei enää pystynyt vastustamaan sisäistä sydämen kaipaustaan. "Avasin suuni rukouksen aikana ja sanoin: ‘Jeesus, tarvitsen sinua elämässäni!" Pian sen jälkeen aloin lukea Raamattua ja rukoilla, ja Jumalan sana alkoi tulla eläväksi minulle. Heittäydyin sanaan ja osallistuin kaikkeen toimintaan seurakunnassa, missä kävin. Oli ihmeellistä kokea Jumalan anteeksianto Jeesuksen kautta monista synneistäni, ja aloittaa uusi elämä hänessä."

Sitä mukaa, kun Indira luki enemmän Jumalan sanaa, hän alkoi asettaa kyseenalaiseksi joitain kuulemiaan asioita. "He puhuivat paljon hyvinvoinnista; siitä kuinka Jumala tahtoi, että sinusta tulisi rikas tässä maailmassa, ja että ne, jotka ovat oikeita opetuslapsia, eivät sairastuisi." Hän ei voinut saada sitä sopimaan yhteen Paavalin ja muiden apostolien elämän kanssa sen perusteella, mitä Raamatussa oli kirjoitettu. Näiden mukaan Indiran olisi pitänyt tulla siunatuksi maallisella hyvinvoinnilla ja helpolla elämällä enemmän kuin muut, mikäli tämä tulkinta Jumalan kutsusta oli totta.

Indira alkoi etsiä evankeliumia, joka pystyisi tyydyttämään hänen sydämensä kaipauksen.

Oppisi ei vie sinua taivaaseen, vaan elämäsi

 "Noihin aikoihin aloitin uuden työn", kertoo Indira. "Ensimmäisenä päivänä ilmestyivät hymyilevät kasvot kirjoituspöytäni ääreen. Tämä kollega tiesi, kuka olin, kun olin ollut eräässä kristillisessä seurakunnassa aikaisemmin, ja hänellä oli sydämellään puhua kanssani Jumalan sanasta ja siitä, mitä Jumala oli vaikuttanut hänen omassa sydämessään." Vihdoinkin Indira alkoi saada vastauksia moniin kysymyksiinsä. Ja enemmänkin; kollega pystyi auttamaan häntä, ei raamatuntuntemuksensa perusteella, vaan koska hän oli henkilö, joka eli Jumalan sanan mukaan.

«Hän kutsui minut kokousiin, joissa itse kävi, ja se vaikutti minussa suunnattomasti. Tiesin, että julistus oli oikeata.»

…kollega pystyi auttamaan häntä, koska hän eli Jumalan sanan mukaan

Vihdoinkin Indira löysi kaipaamansa – Jumalan sanan, jota juistettiin elämästä käsin! Kun kysyn häneltä, mistä hän tiesi, että se oli oikea paikka, hän vastaa yksinkertaisesti: "Täällä minulle tuli selväksi, että oma luontoni, synti, joka minussa asuu, on syynä kaikkiin ongelmiini. Kun olen kärsivällinen tilanteissa, ja kestän sen sijaan, että pidän kiinni omasta tahdostani, siitä seuraa voitto ja ilo. Olen tavannut monia kristittyja ja ollut monissa seurakunnissa, ja olen vakuuttunut, että oppi ei vie sinua taivaaseen, vaan elämä."

Minulle tuli selväksi, että oma luontoni, synti, joka minussa asuu, on syynä kaikkiin ongelmiini

Olen tuntenut Indiran säteilevänä henkilönä, joka on aina iloinen, aina kannustava, ja jolla on suuri huolenpito toisista. Mutta se on todellakin enemmän kuin pelkkä hyvä suhde ihmisiin, jotka hän tuntee ja "inhimillistä huolenpitoa". Se, mitä hän seuraavaksi sanoo, vahvistaa tämän: "Synti, joka asuu luonnossani, oma tahtoni, tekee minusta vaikean henkilön. Olen saanut apua Jumalalta, ja edelleen saan, etten toimisi syntisen luontoni mukaan. Toisten ei tule muuttua minun persoonallisuuteni mukaan, vaan minun tulee muuttua. Kieltämällä syntiset halut, jotka asuvat luonnossani, seuraan Jeesusta, ja vähä vähältä hänen luontonsa tulee omakseni."  (2. Piet. 1: 3-8)

Kun kysyn häneltä, miksi hän on aina niin iloinen, hän sanoo: "Minulta on kysytty samaa monta kertaa. Olen onnellinen evankeliumin takia, ja koska siitä on tullut minun elämäni."

Olen onnellinen evankeliumin takia, ja koska siitä on tullut minun elämäni.

Voin todistaa, että olen nähnyt evanlkeliumin Indiran elämässä. Hän on täynnä tätä elämää, eikä hän voi estää Kristuksen hyveiden esiin virtaamista sydämestään ja loistamasta kasvoitaan, ja vaikuttamasta ympärillään oleviin. Tämä ON todellista iloa!