Sapatti ja kymmenykset – ovatko ne voimassa nykyään?

Jeesus ei kumonnut lakia vaan täytti sen

Monet epäilevät kovasti sitä,  pitääkö heidän pitää sapatti, lauantai seitsemäs päivä, pyhänä, vai onko tämä tarkoitettu vain juutalaisille vanhassa liitossa. Kukaan ei voi kieltää sitä, että sapattikäskyllä oli suuri sija Mooseksen laissa ja profeetoissa. Herra pyhitti seitsemännen päivän jo silloin, kun hän loi maailman. On kuitenkin merkille pantavaa, että juuri tämän käskyn rikkomisesta Jeesusta syytettiin kaikkein eniten.

Monet sanovat, että Jeesus näin kumosi sapattikäskyn. Tämä ei kuitenkaan sovi yhteen hänen omien sanojensa kanssa, kun hän sanoo: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään.” Matt. 5:17. – Siispä Jeesus ei tullut kumoamaan sapattikäskyä vaan täyttämään sen. Luemme edelleen, kuinka Jeesus täytti lain ja profeetat: "Te olette kuulleet, että esi-isille on sanottu: Älä tapa ja joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Te olette kuulleet sanottavan: Älä tee huorin. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan." Matt. 5:21-22; 27-28.

Näin Jeesus suhtautui kaikkiin käskyihin. Hän täytti ne. Laki ei saanut aikaan täydellisyyttä, mutta Jeesus teki sen.

Voimme tulkita sen samassa hengessä ja sanoa: Te olette kuulleet sanotuksi: Pyhitä seitsemäs päivä. Mutta minä sanon teille, että kaikki päivät ovat pyhiä. Sapatista on kirjoitettu: ”Jos sinä sapatin vuoksi pidätät jalkasi, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhänä päivänäni, ja kutsut sapattia ilopäiväksi, Herran pyhäpäivää kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitä, niin ettet kulje omilla asioillasi, et aja omaa etuasi etkä puhu joutavia…” Jes. 58:13. Kun tarkastelemme sitä, mitä he eivät saaneet tehdä sapattina, niin eikö meidän silloin ole aiheellista kysyä, onko meillä lupa kulkea omilla asioillamme ja puhua joutavia muina päivinä?

Sapatin henki – lain kirjain

Vanhassa liitossa heillä oli lupa tehdä töitä kuutena päivänä. Silloin he tekivät omia töitään, mutta seitsemäs päivä kuului Herralle. Silloin heidän piti ottaa vaarin siitä, mistä Herra tahtoi heidän ottavan vaarin. E.m. Jesajan kohdassa on kirjoitettu, että me kunnioitamme pyhäpäivää siten, ettemme kulje omilla asioillamme ja puhu joutavia. Jeesus täytti tämän käskyn. Hän kunnioitti kaikkia päiviä ottamalla aina vaarin siitä, mistä Herra tahtoi hänen ottavan vaarin, eikä hän etsinyt omaansa. Uudessa liitossa palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa (Room.7:6).  Tätä fariseukset eivät ymmärtäneet, ja kun Jeesus hyökkäsi sapattikäskyn kirjainta vastaan, he syyttivät häntä. Hän ei kuitenkaan koskaan hyökännyt sapatin henkeä vastaan, vaikka hän katkoi tähkäpäitä sapattina (Matt. 12:1-14; Mark. 2:23-28). Näin hän toimi myös muiden käskyjen suhteen, kun hän ei esim. tuominnut aviorikoksesta kiinni saatua naista (Joh. 8:3-11).

Vaikka juutalaiset noudattivatkin sapattia kirjaimen mukaan, eivät he sittenkään noudattaneet sitä. He olivat väärässä hengessä, eikä heillä ollut lepoa. He vain odottivat sapatin loppumista, niin että he voisivat avata vilja-aitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa'alla (Aam. 8:5).

Nykyäänkin on suuri joukko niin kutsuttuja sunnuntaikristittyjä. He elävät maailman hengen mukaan, mutta sunnuntaina he menevät kirkkoon tai kokouksiin ja harjoittavat hartautta ja näyttävät hurskailta. Kun sitten maanantai tulee, he voivat taas etsiä omaansa.

Apostolit olivat tulleet aivan toisenlaiseen elämään, kun he kirjoittavat: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.” Kol. 3:16-17.

Tämä ei koske vain lauantaita tai sunnuntaita vaan kaikkia päiviä. Pane merkille ne, jotka ovat niin innokkaita pitämään sapatin. Heillä ei ole mitään ymmärrystä tässä asiassa. He ovat kirjaimen palvelijoita; he seuraavat tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja sekä vuosia. Toisin on meidän laitamme. Olemme tulleet lapsiksi. Jumala on lähettänyt sydämiimme Poikansa Hengen, ja me elämme ja vaellamme tässä Hengessä, ei vain yhtenä päivänä vaan kaikkina päivinä ja aikoina (Gal. 4:6-11).

 Mahdotonta päästä lepoon lain alla

Sapatti on merkkinä meidän välillämme, Jumala sanoi Israelille. Heillä ei ollut lepoa Egyptissä eikä erämaassa, mutta sapattikäsky oli olemassa ja todisti siitä, että Jumala veisi heidät lepoon luvattuun maahan.  Joosua ei kuitenkaan kyennyt johtamaan heitä lepoon (Hepr. 4:8). He olivat tottelemattomia ja solmivat liiton vihollisten kanssa (Tuom. 2:1-4). Mutta nyt meille julistetaan ilosanoma, sillä ”Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan.”   Hepr. 4:10.

”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.” 1. Moos.1:31 ja 2:1-3. Jos kaikki ei olisi ollut erittäin hyvää, ei Jumala olisi voinut levätä.

Kristuksen mukana tuli aika, jolloin kaikki voitiin panna järjestykseen, niin että voimme olla täydellisiä omantunnon mukaan ja levätä teoistamme (Hepr. 9:10). Sinä, jolla ei ole puhdas omatunto, tunnet tämän. Sinulla ei ole lepoa lauantaina, sunnuntaina eikä maanantaina. Mutta sinä, joka elät Kristuksen Hengessä ja annat ruumiisi Jumalalle otolliseksi uhriksi, kuljet uskon kautta sapatin lepoon joka päivä. Sinä lepäät teoistasi, niin kuin Jumala omistaan.

Koko tämä keskustelu siitä, pitääkö meidän pitää lauantai vai sunnuntai lepopäivänä, osoittaa hengellisen ymmärryksen puutteen. Jumala lepäsi tehtyään työtä, eikä ole kirjoitettu, että hän olisi uudestaan alkanut tehdä työtä. Lain alla tehdään työtä  ja ponnistellaan, mutta ei päästä tiellä eteenpäin. Lain alla ei kyetä pitämään lakia eikä tulla lepoon. Sen tähden Jeesus sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30.

Jeesus aloitti sapattilevon. Hän nousi ylös ensimmäisenä päivänä. Silloin alkoi uusi aika. Hän antaa levon. Siksi sopii hyvin, että ensimmäinen päivä on lepopäivä. Ihmiset tarvitsevat yhtä päivää, jolloin he voivat olla vapaita maallisista velvollisuuksistaan, niin että heillä on aikaa kokoontua Jumalan sanan ääreen. Hengellistä ymmärrystä omistavalle ei merkitse mitään, minkä päivän hän varaa tähän, sillä hän asettaa joka päivä ruumiinsa uhriksi Jumalan tahdolle. Jos hän ansaitsee rahaa, se ei tapahdu kunnianhimon tai ahneuden hengessä, vaan hän ansaitsee  rahansa ja hallinnoi niitä Kristuksen Hengessä (Apt. 4:32; 1. Tess. 2:9; Ef. 4:28). Uskon kautta hän käy lepoon.

Kymmenykset: 10 % vai 100 %?

Kymmenysten antaminen on myös monelle ongelma juuri siksi, että he ovat kirjaimen eivätkä hengen palvelijoita. Edellä selitetystä ymmärrämme myös, mistä kymmenysten antamisessa on kysymys. Vanhassa liitossa, joka oli vain tulevan hyvän varjo, heidän piti antaa 10% Herralle ja loput 90% he saivat käyttää oman tahtonsa mukaan. Suhtautuiko Jeesus tällä tavalla? Ei, hän tuli täydellisen kanssa, hän antoi itsensä ja koko 100% Isälle. Siksi hänen sanomansa oli: Kukaan ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta (Luuk. 14:33).

Milloin apostolit puhuivat kymmenysten antamisesta? He sanoivat: ”Kukin antakoon niin kuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” Lue luvut 2. Kor. 8 ja 9.

Kyllä, sanot, mutta tämä koskee vapaaehtoisia lahjoja eikä kuulu kymmenyksiin. Kun sanot näin, ilmaiset juuri silloin, kuinka suuressa orjuudessa olet. Kymmenykset eivät ole vapaaehtoisia, ne on pakko antaa. Saarnaajat pakottavat jäseniä lupaamaan kädennostamisella ja monilla muilla tavoilla. Tämä osoittaa, etteivät he ole päässeet sisälle käskyn henkeen.

Antaminen Uudessa liitossa

Jeesuksesta on kirjoitettu, että hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen ja otti orjan muodon (Fil. 2:5-8). Herramme Jeesus Kristus tuli vapaaehtoisesti köyhäksi meidän tähtemme, vaikka hän oli rikas, niin että me hänen köyhyytensä kautta tulisimme rikkaiksi (2. Kor. 8:9).

Jotta olisimme Kristuksen ruumiin jäseniä, meidän on päästävä vapauden täydelliseen lakiin. Siellä eivät kelpaa  vapaaehtoiset lahjat. Meidän täytyy antaa itsemme ennen kaikkea Herralle ja seurakunnalle Jumalan tahdon mukaan. Jos olemme antaneet itsemme, silloin olemme myös antaneet kaiken, mitä omistamme.

Kristuksen Hengen kautta olemme päässeet täydellisyyteen. On parempi omistaa yhteys yhden sellaisen kanssa, joka Kristuksen Hengen kautta on Kristuksen ruumiin jäsen, kuin sadantuhannen sellaisen kanssa, jotka ovat orjia kirjaimen vanhassa tilassa. On parempi vastaanottaa euro, joka on annettu sydämestä kuin satatuhatta euroa, jotka on annettu velvollisuudesta ja näön vuoksi.

Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon (Hepr. 4:11-13).

Sigurd Bratlie