Rukous: yhtä luonnollista kuin hengittäminen

Miksi rukoilemme?

Hengittämättä emme pysty elämään muutamaa minuuttia pitempään. Kun ajattelemme astmaa sairastavaa ihmistä, jolle hengittäminen on raskasta, se vaikuttaa koko hänen ruumiiseensa. Astmakohtauksessa hän ehkä saa rintakipua tai hänen on vaikea puhua. Jos olemme terveitä, emme huomaa miltei lainkaan sitä, että hengitämme, ja kuitenkin se on elintärkeää. Se, että pystymme hengittämään, tekee olomme kevyeksi ja iloiseksi ja kykenemme olemaan toiminnassa.

Rukouksen tulee olla uskovalle, kokosydämiselle kristitylle kuin hengittämistä. Rukous on uskovan keuhkot, voidaan sanoa. Ilman rukousta ei usko voi asua meissä. Rukous tekee meidät iloisiksi ja aktiivisiksi. Elämämme tulee helpoksi, kun päivittäin olemme rukouksen avulla yhteydessä Jumalaan. Siten saamme apua, voimaa ja vastauksia niin pieniin kuin suuriinkiin kysymyksiin elämässämme (Hepr. 4:16).

Miksi rukoilemme?

Emme tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla, mutta tunnemme, että Pyhä Henki rukoilee puolestamme ja tekee asiat meille elävämmiksi (Room. 8:27). Tämä auttaa meitä tulemaan vielä lähemmäksi Jumalaa, ja pääsemme hyvään rukouksen henkeen, joka suorittaa kaiken elämässämme.

Rukoushan liittyy myös voimakkaasti sanan palvelukseen. ”Me itse tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa."Apt. 6:4. Ensin rukous, sitten sanan palvelus. Voimme hyvin sanoa, että rukous antaa voiman suorittaa sanan palvelusta. Ilman sisäistä rukousta Jumalalle ja ilman sitä, että olemme rukouksen hengessä, meillä ei ole voimaa antaa ravintoa ja apua Sanan kautta.

Rukous auttaa myös siirtämään Jumalan käsiä. Rukoilemme jonkun puolesta Afrikassa, ja niin Jumalan kädet siirtyvät Afrikkaan, ja sitten hän vaikuttaa niissä, joiden puolesta rukoilemme. Rukous siis antaa sinulle mahtavan toimintasäteen. Rukous antaa meille voimallisen, laajan toiminta-alueen, niin että olinpaikastamme käsin voimme toimia eri puolella maailmaa.

Paavalilla oli jokapäiväinen huolenpito seurakunnasta (2. Kor. 11:28). Hän rukoili siis päivittäin. Hän käytti paljon aikaa toisten ajattelemiseen ja rukoili heidän puolestaan ja eri seurakuntien puolesta. Hänhän tunsi heidän vahvuutensa ja hän tunsi heidän heikkoutensa. Hän rukoili heidän puolestaan, niin että Jumala pystyi puuttumaan asioihin. Samoin on, jos joku on tehnyt syntiä, mutta ei kuolemaksi, on kirjoitettu, silloin meidän  tulee rukoilla, jolloin Jumala antaa hänelle elämän (1. Joh. 5:16).

Rukoushan on suunnattoman kätketty  ja ihana palvelustehtävä! Jumala antaa siis toisille elämän meidän rukoustemme kautta, ja se taas saa aikaan valtavan kiitoksen Jumalalle. Rukous saa siis aikaan myös sen, että kiitämme jatkuvasti (Fil. 4:6-7; Kol. 4:2).

«Koetelkaa minua, soi vielä,
Autuas ken kuulee äänen sen.
Hän ei jätä, ja on hellyytensä
Suurempi kuin rakkaus äitien.
Hätäsi jos tunnet sydämessä, 
Iausuu ihmeellisen ”tulkohon”. 
Kun vain kaiken annat käsihinsä,
Taivaan ikkunat niin auki on.

Ote laulukirjasta «Herran Tiet» # 295.
Sanoitus: Laurentze Mørch