Rukous ja esirukous – kiitoksen kanssa

"Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa." Kol. 4:1.

On siunattua rukoilla Jumalaa. On hyvä tunkeutua hänen sydämeensä. Kanssakäyminen Jumalan kanssa rukouksessa laajentaa näkökykyä ja lisää rakkautta ja huolenpitoa. Saamme osaksemme joitakin Jumalan ominaisuuksista ja ajatuksista, jotka koskevat ihmistä. Mitä enemmän rukoilemme, sitä enemmän haluamme rukoilla, ja mitä enemmän rukoilemme, sitä enemmän saamme. Oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.

Meitä kehotetaan olemaan kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvomaan. Tässä syntyy usko siihen, mitä rukoilemme ja sitä seuraa kiitos, sillä tiedämme, että meillä on jo se, mitä olemme rukoilleet. Tämä rukouksen harjoittaminen ja valvominen kiittäen saa aikaan autuaita hedelmiä. Opimme rakastamaan sieluja, koska Isä rakastaa heitä, hän, jonka rintaa vasten lepäämme rukouksessa.

Jeesus rukoilee: ”Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista.” Joh. 17:24.

Meissä tulee olemaan sama mielenlaatu, kun me Jumalan armosta saamme Isältä sieluja huolehdittavaksemme. Toivomme ja rukoilemme, että he saisivat olla kanssamme ja että he voisivat varjeltua hengen yhteydessä kanssamme. Hengen sanomattomat huokaukset vetävät näitä sieluja tietoisuuteemme, kun rukoilemme Jumalaa. Me rukoilemme heidän puolestaan, että he voisivat tulla osallisiksi samasta kirkkaudesta, jonka Isä on ilmoittanut meille rakkaan poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

Eteenpäin, eteenpäin ja aina vain eteenpäin elämän teillä on sielun syvin halu rukouksessa. Eteenpäin, eteenpäin kaikkien näiden sielujen kanssa, jotka Jumala on meille antanut. Kauas pois Egyptistä ja sen orjuudesta – aina Isän sydämen luo. Jumala kuulee nämä rukoukset, ja Isän Henki johtaa näkymättömin sitein sieluja, joiden puolesta olemme rukoilleet, ensin Pojan luo ja sitten Pojassa Isän luo.

Jos rukoilemme jotain Jumalan tahdon mukaisesti, tiedämme, että meillä on ne asiat, joita olemme rukoilleet. Kun sitten tiedämme, että Jumalan tahto on pyhityksemme, silloin tiedämme, että meillä on se, mitä olemme rukoilleet.

Rukoilkaamme Jumalalta kaikkein pienimpiäkin asioita – hengessä. Hän on kuuleva rukouksemme ja kasvattava uskoamme siihen, että voimme rukoilla kiittäen. Tämä on rukousta ja rukouksien kuulemista; voittamista rukouksessa. Tämä voitto lisää elämän arvoa. Se lisää mielenkiintoa Jumalan valtakunnan työhön, ja lisää työmme ja elämämme hedelmiä.

Artikkeli julkaistiin ensin otsikolla  «Bønn med takksigelse» BCC: n  «Skjulte Skatter»- lehdessä heinäkuussa 1920.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag