Rukoileminen ja sen motiivit

Opetuslapset pyysivät Jeesusta opettamaan heille, kuinka rukoilla. Jeesus aloitti puhumalla miten ja millä motiivein meidän tulisi rukoilla, ja mitä meidän ensimmäiseksi tulisi rukoilla.

Ensimmäiseksi tuli rukoilla: Pyhitetty olkoon Sinun nimesi, tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi. (Luuk. 11:2) Tällainen rukous miellyttää Jumalaa, ja tällaista rukousta Hän kuulee. Rukouksella voi olla myös ”väärä tarkoitus” (Jaak 4:3.), jolloin rukoilemme Jumalalta jotakin, omien himojemme tyydyttämiseksi, esim. kunniaa tai maallisia nautintoja.

Rukoile Isän nimessä

Ei meidän nimemme, vaan Isän nimi! Hänen valtakuntansa, Hänen vanhurskautensa, rauha ja ilo! Ei meidän "valtakuntamme". Hänen tahtonsa! Se on hyvä ja täydellinen! (Room. 12:2.) Ei meidän oma tahtomme – se ei ole hyvä, jumalalle mieluinen eikä täydellinen. Tällainen on todellisen, Jeesuksen opetuslapsen mieli. Hän haluaa elää Jumalalle mieliksi, ja tällaisia ovat hänen rukouksensa tarkoitusperät ja motiivit.
Jeesuksen jäähyväisrukouksessa (Joh. 17. luku) voimme lukea, mikä oli lähellä hänen sydäntään. Jeesus rukoili itsensä, apostoleidensa ja kaikkien sen ajan uskovien puolesta. Minä olen kirkastanut sinut, hän sanoo Isälleen (jakeessa 4) ja jatkaa: saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Tämä on rukous, jossa ei ole itsekkäitä motiiveita.

Paavali puolestaan ilmaisi syvän kaipauksensa ja toivonsa näin: voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle. (Fil. 1:20)

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. (Jaak. 4:6) Tämä on tärkein laki Jumalan valtakunnassa. Rukous, joka sotii tätä lakia vastaan ei hyödytä, se on turha ja muistuttaen eräästä jakeesta Sananl.29:8: Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus.”

Apua oikeaan aikaan

Hepr. 4:15-16:ssa voimme lukea, kuinka ylipappimme Jeesus Kristus oli koeteltu kaikessa, juuri samalla tavalla, kuin meitäkin koetellaan. Sen takia meitä kehoitetaankin rohkeasti astumaan armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Armoa, apua ja oikeaan aikaan! Sille, joka haluaa elää Jumalalle mieliksi, oikea aika tarkoittaa koetuksen hetkeä. Juuri silloin hän tarvitsee apua ettei lankeaisi syntiin, vaan saisi voiton ja pyhitystä osakseen.

Käyttäkäämme siis hyväksemme tätä siunattua paikkaa armon valtaistuimen luona. Sieltä kaikki, jotka vilpittömin sydämin, eli puhtain motiivein, pyytävät avukseen Herraa, saavat apua. (2. Tim. 2:22)

Yhteys rukouksessa

Timoteus kehoittaa meitä kirjeessään anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. (1. Tim. 2) Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka haluaa, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Älkäämme unohtako, että ylösnoussut pelastajamme rukoilee jatkuvasti puolestamme. Yhteys hänen kanssaan tarkoittaa että rukoilemme hänen kanssaan myös muiden uskovien puolesta.