Ristin tie

Elämän tie

Ristin (itsensä kieltämisen) tie on elämän tie; sillä "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Luuk. 9:23. Jokainen askel Jeesuksen jäljissä, ja jokainen askel elämän tiellä, merkitsee itsensä, oman tahtonsa, kieltämistä – sitä, että sanon itselleni ("ei"). Jokaisella uudella askeleella Jeesuksen jäljissä, jokaisella askeleella elämän tiellä, meidän on ristiinnaulittava oma tahtomme, joka vastustaa tämän tien kulkemista.

Jotta Jumalan tahto voisi tapahtua, meidän täytyy tietenkin kieltää oma tahtomme; sen tulee kuolla ristillä. Tässä ei ole mitään välimuotoa! Toinen kahdesta – joko Jumalan tahto tai oma tahtomme! Sen tähden ei ole kirjoitettu, että ”tulisi mieluiten” tai ”olisi parasta”, vaan ”hänen tulee kieltää itsensä”. Meidän on kuljettava ristin tie, jos haluamme päästä eteenpäin; sillä se on elämän tie.

Tämän alku ja perustus on, että Kristus otti ristinsä, kantoi sitä ja hänet naulittiin sille. Jos haluamme seurata häntä samalla tiellä ja tulla hänen kaltaisikseen, silloin myös meidän täytyy kantaa ristiämme ja tulla naulituiksi tälle ristille  – uskon kautta. ”Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.” Room. 6:6. Uskon sana sanoo, että vanha ihmisemme ristiinnaulittiin hänen kanssaan.

Kun me omaksumme tämän uskossa, silloin tulemme myös todella ristiinnaulituiksi. Jos näin ei tapahdu, on tietenkin mahdotonta päästä eteenpäin elämän tiellä. Vanha ihminen ei voi tehdä Jumalan tahtoa. Jotta Jumalan tahto voisi toteutua, vanhan ihmisen täytyy tulla ristiinnaulituksi tai hukutetuksi (Room. 6:4; Kol. 2:12). Epäuskossa ja tietämättömyydessä ihmiset sanovat, että ”vanha Adam” osaa uida. Se on karkea väärinkäsitys. Hän ei osaa uida, vaan uppoaa kuin kivi. Vain niin kauan, kuin hän on kuivalla maalla (eikä – uskon kautta – tule ristiinnaulituksi), näyttää siltä, että hän osaa uida!

Kehitys – uusi valo

Uskomalla Room. 6:6:een lakkaamme palvelemasta syntiä, ts. tekemästä tietoista syntiä, lihan tekoja. Tiedostamaton synti, ruumiin teot (Room. 8:13), tulee toki vielä esiin silloin, kun minulla ei ole valoa tästä synnistä. ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä…” Gal. 2:19-20. Tämä kuvaa voittoelämää käsittäen kaiken tietoisen synnin. ”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” Gal. 5:24. Tämä käsittää kaiken tietoisen himon ja halun, niin ettemme tee sitä, minkä tiedämme olevan väärin. ”Mutta pois se minusta, että kerskaisin muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!” Gal. 6:14. Samalla tavoin kuvataan tässäkin jakeessa maailman sekä vanhan minämme ristiinnaulitseminen siinä määrin kuin olemme siitä tietoisia, siinä määrin kuin olemme saaneet siitä valoa.

Emme voi ristiinnaulita miestä, ennen kuin löydämme hänet. Emme voi myöskään pitää itseämme ristiinnaulittuina jollekin, minkä emme näe olevan syntiä. Siksi meidän tulee pysyä lähellä Jumalaa, jotta jatkuvasti saisimme uutta valoa itsekkäästä elämästämme, niin että voisimme ristiinnaulita jotain lisää. Kaikki tämä tapahtuu uskon kautta. Uskon kautta tästä tulee todellisuutta elämäämme, muutoin se on pelkkää teoriaa. Jos todella – uskon kautta – tulemme Kristuksen kanssa ristiinnaulituiksi, silloin myös todella edistymme elämän tiellä. Juuri tähän meidät on kutsuttu.

Sen tähden tunnuslauseemme (koskien kaikkea omaamme) olkoon: Viekäämme se ristille!

Artikkeli on ote vihkosesta «Guds veier til himmelen», jonka Skjulte Skatters Forlag julkaisi ensimmäisen kerran marraskuussa 1935.

© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag

Raamatunkohdat ovat peräisin Raamattu Kansalle- käännöksestä.