Rehellisyys itseään kohtaan

Kun luen 2. Timoteus 3:1-5, voin helposti tuntea hieman tyytyväisyyttä itseeni

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja. Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä ja jumalattomia. He ovat rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä ja raakoja, hyvän vihaajia, petollisia, yltiöpäisiä ja omahyväisiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!"

 "Halveksittavia ihmisiä", ajattelen itsekseni. "Jumalan kiitos, etten ole yksi heistä."

Mutta joku ajatuksistani vaikuttaa tutulta. Oivallan, että muistutan fariseusta Luukkaan evankeliumin 18. luvussa.

"Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset.." Luuk. 18:11

Mitä Jeesus sanoi fariseuksista?

"Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk. 18:14

Suurissa ajatuksissani itsestäni, joiden mukaan onnittelen itseäni siitä, etten ole niin kuin nämä ihmiset, syyllistyn juuri johonkin niistä asioista, jotka tuodaan esille näissä jakeissa. Olen ylimielinen, paisunut ja kerskailija. Minun on tunnustettava, että se on totuus.

Valvo itseäsi

Mitä jos kokonaan muuttaisin tavan, jolla luen tätä kappaletta. Sen sijaan että luen jakeiden tarkoittavan muita ihmisiä, joukkoa ilmeisiä syntisiä ja teeskentelijöitä, otankin ne varoituksena siitä, miten voi käydä, ellen valvo ja näe itseäni. Toisessa kohden Paavali kehottaa Timoteusta tekemään juuri niin.

"Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua." 1. Tim. 4:16.

Tämä on itse avain. Täytyy valvoa siten, etten anna näiden kauheiden asioiden päästä sisimpääni sen vuoksi,  että olen tyytyväinen itseeni ja itsevarma arvioidessani itseäni.

Olen jo nähnyt, kuinka helppoa on olla ylimielinen ja paisunut ilman että tajuaa, mitä tapahtuu. Kuinka onkaan niiden muiden asioiden laita, jotka tuodaan esille näissä jakeissa?

Eikö itsensä rakastaminen olekin lähellä? Haluanko suojella ennen muuta omaa minääni ja omia intressejäni?  Enkö luonnostani ole rahanahne? Olenko aina hyvä toisia kohtaan? Olenko aina kunnioittanut vanhempiani? Olenko kiitollinen? Rakastanko todella Jumalaa?

Vai nojaudunko vain taakse päin tuolissani tyytyväisenä siihen, että olen kristitty?

Evankeliumin toivo

Todellisen jumalanpelon voima on siinä, että kaikki nämä synnit voidaan voittaa. Kyllä, voin helposti rakastaa itseäni, mutta voin myös voittaa itsekkyyteni. Se on evankeliumin toivo. Se on lupaus siitä, mitä voi tapahtua elämässäni. Jumalanpelon voima on voima, jonka saan Pyhän Hengen kautta voittaakseni kaikissa kiusauksissa synnin, joka tulee lihastani (Apt. 1:8).

Niinpä minun tulee valvoa näitä asioita omassa elämässäni. Minun on rakastettava totuutta ja tunnustettava totuus itsestäni, sillä juuri totuus vapauttaa minut kaikesta tästä inhimillisestä pahuudesta. Kun näen totuuden siitä, millainen olen luonnostani, voin voittaa ja tulla vapaaksi. En voi voittaa, ellen tunnusta sitä totuutta itsestäni, että olen ylpeä, armahtamaton ja kaikkea muuta lisäksi.

"Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Joh. 8:32

Jakeet Paavalin kirjeessä Timoteukselle ovat varoitus siitä, kuinka voi käydä sille, joka kieltää jumalanpelon voiman. Kiitetty olkoon Jumalan armo; minun ei tarvitse olla sellainen ihminen.