‘Ratkaiseva vuosikymmen: Miksi vuodet parikymppisenä ovat merkittäviä elämälle'

Äskettäin näin erään kirjamainoksen, joka herätti minussa ajatuksia. Otsikko: ‘Ratkaiseva vuosikymmen: Miksi vuodet parikymppisenä ovat merkittäviä elämälle – ja kuinka saada niistä mahdollisimman paljon irti', sai minut pysähtymään.

‘Olen nähnyt lukemattomien parikymppisten ihmisten kuluttavan aivan liian monta vuotta elämästään ilman perspektiiviä', selittää kirjailija ja psykologi Meg Jay. ‘Se, mikä on pahempaa, ovat ne kyyneleet, joita vuodatetaan kolmekymppisenä ja nelikymppisenä siksi, että he silloin maksavat  kallista hintaa siitä, että heiltä puuttui visio parikymppisenä.

Jayn mukaan elän juuri nyt sitä ratkaisevaa vuosikymmentä elämässäni. Hän väittää, että asioilla, mitä teemme tai emme tee parikymppisinä, on valtava merkitys meidän omalle elämällemme ja jopa tulevalle sukupolvelle. ‘Tuo on aika rohkea lausunto', ajattelen itsekseni.

Jay kuvaa parikymppisiä ihmisiä ‘vapausvuosiensa' vankeina ja stressaantuneina siitä, mitä he tekisivät loppuelämänsä. ‘Ostanko talon?' ‘Menenkö naimisiin?' ‘Yliopistoon opiskelemaan?' ‘Otanko vastaan työtarjouksen?' Nämä tärkeät valinnat, joita me kaikki joudumme tekemään, ovat usein murehtimisen aiheena, kun taas toiset lähestyvät niitä tietämättöminä tai jopa välinpitämättöminä.

Kirja on saanut minut ajattelemaan itsekriittisesti. ‘Kuinka käytän vuodet nyt, kun olen parikymppinen?'

Mieleeni tulee jae Gal 6: 7:stä: ‘Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.' Minun ei tarvitse murehtia sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumala on antanut minulle mahdollisuuden määritellä loppuelämäni sillä, mitä kylvän – niillä pienillä valinnoilla, joita teen arkipäivässä.

Jumala on antanut minulle mahdollisuuden määritellä loppuelämäni sillä, mitä kylvän

Teen hyvän kylvön tekemällä Jumalan tahdon – mikä ON hyvä. Se on helpommin sanottu kuin tehty, ja siihen vaaditaan itsessäni asuvan synnin vastustamista. Se on taistelua, mitä käyn ajatuksissani. Kun olen kiusattu esim. ärsyyntymään, murehtimaan tai kadehtimaan ympärilläni olevien ihmisten takia tai tulen kiusatuksi suhteessa toiseen sukupuoleen tai kiusatuksi loukkaantumaan, niin silloin kuulen Jumalan äänen, että minun tulee sanoa ‘EI' näille ajatuksille, niin etteivät ne pääse sydämeeni. Niin kuin on kirjoitettu Sananlaskuissa 4: 23: ‘Yli kaiken varottavan, varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.' 

Mitä yhteyttä tällä on ‘elämäni ratkaisemiseen'?

Olen kokenut, että kun olen uskollinen Jumalan ääntä kohtaan pienissä asioissa, niin hän puolestaan on uskollinen johtamaan minua ja antamaan minulle vastauksia, kun minun täytyy tehdä tärkeitä valintoja. Tämä suhde Jumalaan antaa minulle rauhan ja varmuuden kaiken keskellä. ‘Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaa, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.' Jer. 29: 11.

Tämä suhde Jumalaan antaa minulle rauhan ja varmuuden kaiken keskellä.

‘Ratkaisevat vuodet' on antanut minulle tilaisuuden miettiä elämää. Olen valinnut sen, kuinka tulen saamaan mahdollisimman paljon irti vuosistani parikymppisenä, ja iloitsen tulevaisuudesta! ‘Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.' Matt.6: 33.