Raamatun lyhin kertomus

Ensimmäisen Aikakirjan sisällä on valtavan lyhyt ja innostava kertomus, joka rikkoo kronologisen listan. Kertomus on miehestä, jonka nimi tarkoittaa "hän tulee aiheuttamaan kipua".

«Mutta Jabes oli suuremmassa arvossa pidetty kuin hänen veljensä ja hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes sanoen: ‘Olen synnyttänyt hänet kipuja kärsien.' Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa, sanoen ‘Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni, jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua. » 1. Aikak. 4:9-10.

Ajattele poikaa, joka on varttunut sellaisen nimen kanssa. Joka kerta kun hän kuuli nimensä, se muistutti häntä siitä, että hän aiheutti äidille kipua. Mikä taakka se olikaan. Ei ihme, että hän huusi Jumalan puoleen sillä tavalla kuin teki. Näyttää siltä, että nimen vaikutus ja kertomus oli, että hän päätti, että hän ei olisi enää lähde enemmälle kivulle kenellekään muulle. Hän halusi mieluummin, että Jumala siunaisi häntä, laajentaisi hänen alueensa ja että hänen kätensä olisi hänen yllään ja varjelisi hänet pahasta.

Mitä ajattelen?

Kun luin tämän kertomuksen, vaikutti, siltä, että hän ei hakenut mitään itselleen. "Alueen laajennus" ei ollut itsekästä, vaan toive siitä, että Jumala olisi johtanut hänet siunaamaan ja tekemään elämän hyväksi muille. Hän rukoili sitä, mitä tarvitaan siunauksen toteuttamiseen ja avun ja voiman antamiseen toisille, jotka olivat hänen lähellään. Hän rukoili, että hänen elämänsä olisi vastoin hänen nimensä merkitystä.

Olen usein ajatellut tämän miehen rukousta. Alan usein rukoilla ystävieni ja perheeni puolesta; niiden puolesta, jotka Jumala on antanut sydämelleni, ja kymmenen sekunnin kuluttua ajatukseni ovat menneet väärille urille, täyttä vauhtia. Ajattelen, mitä voin laittaa päivälliseksi, kuinka selviän jostain tilanteesta työpaikalla tai jotain vastaavaa. Miksi minun on niin vaikeaa keskittyä toisiin?

Tai sitten näen jonkun, jolla on juuri nyt vaikeaa. Haluan auttaa häntä, viettää aikaa hänen kanssaan, vahvistaa häntä, rohkaista häntä. Mutta yhtäkkiä on vaikeaa löytää aikaa siihen. Milloin minulla on aikaa itselleni? Tai hermoilen sitä, mitä sanoisin tai kuinka voin auttaa häntä. On niin helppoa löytää tekosyitä.

Sydämeni rukous

Olen murheekseni havainnut, että on uskomattoman helppo antaa koko aikani, energiani, keskittymiseni jne. suuntautua itseeni. Itsekkyys – se on tavallista ihmisille. Mutta tiedän, että Jumala ei halua, että minulla olisi niin. 1. Kor. 13:13:ssa on kirjoitettu, että "suurin niistä on rakkaus". Minun tulee johtaa ajatukseni pois itsestäni ja omista intresseistäni. Minulla tulee olla rakkautta toisia kohtaan, ja se saa minut tekemään hyvää heille, rukoilemaan heidän puolestaan ja siunaamaan heitä.

Sydämeni rukous on sama kuin se, miten Jabes huusi Jumalan puoleen. "Laajenna alueeni, laajenna sydämeni, niin että minulla voi olla enemmän tilaa toisille. Niin että rakkauteni voi kasvaa ja kukoistaa ja haudata kaiken itsekeskeisyyden, mikä on luonnollista minulle. Siunaa minua, niin että voin viedä eteenpäin siunausta. Niin että minulla on sanoja, jotka voivat auttaa. Niin että tiedän, mitä tehdä heille. Anna kätesi olla kanssani, niin että aina pidän itseni vanhurskauden poluilla, ja varjele minut pahasta, niin että voin olla valo ja esimerkki. Niin että elämäni voi säteillä esikuvaa oikeasta kristitystä, sellaisesta, jolla on Jumalan rakkaus itsessään." (1. Joh. 3:17)