Pyhitys: Mitä se on ja kuinka voin tulla osalliseksi siitä?

Radikaali muuttuminen

Kirjoitukset tuovat selvästi esille, että pyhitys on olennaista kristityn kasvussa ja kehityksessä elämän polulla. Ei ole epäilystäkään, että Jumala haluaa meidän olevan osallisia siitä, kuten luemme seuraavista jakeista: "..koska Jumala valitsi teidät ensi hedelmänä pelastukseen Hengen pyhittäessä teidät, kun uskotte totuuteen. Juuri siihen hän kutsui teidät meidän evankeliumimme kautta, että te omistaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden." (2 Tess. 2:13-14) Meidän puoleltamme pitäisi olla myös pakottava syy saada osaa pyhityksestä Heprealaiskirjeen 12. luvun 14.  jakeen vakavien sanojen perusteella. " Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."

Mutta mitä tarkasti ottaen tarkoitetaan pyhityksellä?

Pyhitys on toinen termi pyhyydelle, ja emme varmasti tule pyhiksi yhdessä yössä. Oikeastaan jotakin äärimmäistä täytyy tapahtua meille, jotta muuttuisimme siitä, mitä olemme luonnostamme, pyhäksi niin kuin Hän on pyhä. (1 Piet. 1:15-16) Radikaali muuttuminen on tarpeen, ja se on koko elämän kestävä prosessi, jota kutsutaan pyhitykseksi.

Voitto tietoisesta synnistä

Kristityn elämä alkaa sovituksesta. Jos me todella teemme parannuksen synneistämme, Jumala antaa meille anteeksi Jeesuksen tähden. Se on ihmeellinen kokemus, mutta pian huomaamme, että olemme vielä kiusattuja tekemään syntiä ja että meidän on taisteltava voittaaksemme kiusauksissa. Pyhän Hengen voiman avulla ja uskollisuuden kautta taistelussa voimme todella tulla voittoisaan elämään koskien kaikkia tietoisia syntejä -kuten ajatuksia, asenteita ja tekoja, jotka tiedämme kiusauksen hetkellä  vääriksi.

Luemme jakeesta Room. 6:22: " Mutta nyt kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä." Olemme vapaita lopettamaan synnin tekemisen!

Voitto tiedostamattomasta synnistä

Mutta kun antaudumme palvelemaan Jumalaa, teemme erään toisen löydön! Vaikka meidät on vapautettu synnistä – vapautettu tietoisesta synnin tekemisestä – meillä on vielä syntiä lihassamme, niin kuin apostoli Johannes osoittaa hyvin selvin sanoin. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä." 1 Joh. 1:8 Meidän lihamme, meidän inhimillinen luontomme on täynnä taipumusta syntiin, ja  olemme tietämättömiä synnistä, kunnes huomaamme sen kiusauksen muodossa tai Jumalan Pyhä Henki luo valonsa siihen. On selkeä ero tietoisen synnin ja "lihassa olevan synnin" välillä.

Hedelmä kasvaa siemenestä. Jotta hedelmänä on pyhitys oman elämämme siemenen – oman tahtomme- täytyy tulla kylvetyksi ja kuolla."Totisesti, totisesti minä sanon teille: Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa." Joh. 12:24  Apostoli Paavali julistaa selvästi: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani." Gal. 2:20 Vihaammeko omaa minäämme lihan mukaan – omaa tahtoamme? Jos näin on, silloin olemme halukkaita kylvämään sen kuolemaan, niin että uusi elämä voi kasvaa esiin.

Yksinkertaisesti ilmaistuna voitto synnistä täytyy saada siten, että meidän on voitettava kiusauksen hetkellä lihasta nousevat synnilliset halut. Mutta opetuslapsen pyhitys ei pääty tähän. Pyhitys jatkuu prosessissa, jossa synti paljastuu meille vasta sen jälkeen kun olemme tehneet tai sanoneet jotakin väärää, se synti, joka niin helposti tarrautuu meihin, jopa kun meillä on mitä parhaat aikomukset tai olemme tehneet hyvän teon. Tämä synti on myös pantava kuolemaan (tuomittava ja hylättävä tietoisesti), niin että pyhityksen hedelmä voi kasvaa.

Synti, joka "seuraa mukana"

Psalmissa 119, jakeessa 105 on kirjoitettu: "Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani." Jumalan Sanan valossa ja Pyhän Hengen kehotusten kautta voimme nähdä luonnossamme olevan synnin, joka seurasi mukana siinä hyvässä, mitä ryhdyimme tekemään. Tyly äänensävy, laupeudettomat sanat tai ajattelematon huomautus pulpahtivat suustamme ulos juuri kun aioimme osoittaa ystävällisyyttä tai auttaa jotakuta hädässä. Teimme sitä, mitä vihasimme, mutta emme nähneet sitä kunnes se oli toteutunut. Nämä ovat tekoja, joihin Paavali viittaa Roomalaiskirjeen 8 luvun jakeessa 13, "ruumiin tekoja". "Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." 1 Joh. 1:7

Vähitellen vaeltamalla valossa (hyväksymällä Jumalan tuomio, joka kohdistuu omaan syntiimme ja kuuliaisesti viemällä kuolemaan sen synnin, joka paljastetaan meille), synti puhdistetaan. (Room. 8:13) Silloin Kristuksen hyveet, Hänen elämänsä ja piirteensä voivat kasvaa niin, että muutumme Hänen kuvansa kaltaiseksi yhä enemmän. Tämä on ihmeellinen ja todellinen toivo kaikille kristityille, jotka kaipaavat muuttumista.

Uusi luonto: Kristuksen hyveet

Inhimillinen luontomme kaikkine sen surkeine taipumuksineen on muuta kuin jumalallinen! Mutta evankeliumin toivo on selvä: "Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." 2 Piet. 1:3-4

Jumala on äärimmäisen kiinnostunut auttamaan meitä eteenpäin tällä pyhityksen tiellä. Meidän puoleltamme osanamme on haluta sitä, tunnustaa tarvitsevamme sitä ja sitten lähteä liikkeelle kuuliaisina Jumalan Sanalle ja Pyhälle Hengelle uskossa, "että hän,joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä." Fil. 1:6