Pyhä vaellus ja jumalanpelko

Pyhä vaellus ja jumalanpelko ovat ainoa tie oikeaan vapauteen ja iloon, ja ne johtavat suurimpaan kirkkauteen Jeesuksen palatessa takaisin. Kaikki, jotka odottavat sitä päivää, voivat edistää sitä ahkeroimalla entistä enemmän pyhässä vaelluksessa ja jumalanpelossa.

«Kun siis kaikki nämä näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa (jumalanpelossa), teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista,.. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä… Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.» 2. Piet. 3:11-12,14, 17.

Nyt tarvitaan enenmmän kuin koskaan sitä, että herätämme toisiamme pyhään vaellukseen ja jumalanpelkoon. Se on meidän ainoa pelastuksemme. Tavalliset ihmiset raatavat kaikessa mahdollisessa muussa kuin pyhässä vaelluksessa ja jumalanpelossa, mutta siten he menevät tuhoaan kohti.

Pyhä vaellus on erottautumista kaikesta, mikä on synnin ja epäpuhtauden kanssa tekemisissä. Vain rakkaus Kristusta kohtaan voi saada aikaan sellaisen radikaalin erottautumisen, ja vain tässä rakkaudessa emme joudu häpeään, kun hän tulee takaisin. Jos rakastamme häntä, niin me vihaamme sitä, mitä hän vihaa ja rakastamme sitä, mitä hän rakastaa. Tästä ei ole mitään epäilystä, kun luemme Raamattua.

Timoteus oli seurannut Paavalin opetusta ja vaellusta, ja häntä kehotettiin harjoittamaan itseään jumalanpelkoon. Meillä tulee olla myös suuri kiinnostus Jeesuksen ja apostolien vaellusta kohtaan, samoin kuin muiden pyhien ja jumalaapelkäävien ihmisten vaellusta kohtaan. Ei niin, että tutkisimme heitä inhimillisellä tavalla, vaan että seuraamme heitä Hengessä ja totuudessa.

Mitä jumalanpelko on? «Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.» Sananl. 8:13. Jumalanpelko on yhteyttä Herran kanssa tässä vihaassa.

Jumalanpelko tekee meidät lujiksi ja horjumattomiksi, niin ettei meitä vedetä mukaan jumalattomien eksytykseen ja ettemme lankea pois lujalta perustaltamme. Nykyään eksytys on vallalla enemmän kuin koskaan. Ihmiset eksyvät je he eksyttävät. Mennään kohti rappiota ja laittomuutta. Etsitään vapautta, jota ei ole olemassa. Vapauden sijaan joudutaan yhä suurempaan kaaokseen ja kurjuuteen, ja kaiken kurjuuden lopuksi tulee Antikristus, se laiton.

Vain rakkaus Kristusta kohtaan voi saada aikaan sellaisen radikaalin erottautumisen, ja vain tässä rakkaudessa emme joudu häpeään, kun hän tulee takaisin.

Pyhä vaellus ja jumalanpelko ovat ainoa tie oikeaan vapauteen ja iloon ja ne johtavat suurimpaan kirkkauteen Jeesuksen tulemuksessa. Kaikki ne, jotka odottavat tätä päivää, voivat jouduttaa sitä ahkeroimalla entistä enemmän pyhässä vaelluksessa ja jumalanpelossa.

«Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ‘En minä sinua hylkää enkä sinua jätä'.» Hebr. 13:5.

Vaikuttaa siltä, että Jeesuksen tulemuksen aikoihin on yltäkylläisyyden aika. Ihmiset rakentavat ja istuttavan, syövät ja juovat, ottavat puolison ja menevät naimisiin aina siihen päivään saakka kun Jeesus tulee takaisin. Rahanahneus saa ihmiset sokeiksi todellisille ja iankaikkisille arvoille. Sekä Nooan aikaan että Lootin aikaan ihmiset eksyivät maallisten asioiden takia ja heidän kävi huonosti. Aina on ollut muutamia harvoja, jotka ovat pelastuneet. Olkaamme kokosydämisesti mukana niiden harvojen joukossa, jotka ahkeroivat pyhässä vaelluksessa ja jumalanpelossa. Silloin emme joudu häpeään Kristuksen tullessa.

Ote artikkelista, joka on julkaistu seurakunnan lehdessä «Skjulte Skatter», syyskuussa 1968.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag | brunstad.org