Pitäkää pelkkänä ilona: Kiusauksen voitonilo

”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin.” Jaak. 1:2.

Jaakob todistaa tässä voittavasta elämästä. Riemuvoitosta kaikenlaisissa koetuksissa ja kiusauksissa.

Milloin olemme kuulleet tällaisesta ilosta kiusauksissa? Jos panet merkille Jumalan kansan todistuksia, niin saat kuulla alinomaa valitusta ja voivotusta tappioista ja lankeemuksista kaikenlaisissa kiusauksissa. Kaikki nämä kiusaukset ovat lähinnä kirous, koska tappioita on niin runsaasti. Ja jotta ihmisillä ei olisi huono omatunto, heidän tulee alinomaa pyytää anteeksi kaikkea. Mutta sitäkö Jaakob tarkoitti, kun hän kehotti meitä iloitsemaan kiusauksissa? Ei todellakaan! Hän tarkoitti, että meidän tulee voittaa kiusauksissa. Kun sitten kiusauksia on runsaasti, niin voittokin on runsas, eikä ilolla ole mitään loppua.

Synnin ja anteeksiannon noidankehä

Ihmiset vihastuvat ja lankeavat. Vanha Aadam (luonnollinen ihminen, jolla on langennut luonto, joka elää luonnollisten taipumustensa tai himojensa mukaan. – toimittajan huomautus) suuttuu jonain päivänä hirveästi. Joku on loukannut häntä. Hän unohtaa koko kristillisyyden ja lyö lähimmäisiään sanoin ja elein, ikään kuin itse Saatana olisi päässyt vapaaksi. Tällainen ihminen on kaikkea muuta kuin ristiinnaulittu. Päinvastoin hän juoksee ympäriinsä maan päällä ja hänellä on tavattoman paljon asioita hoidettavanaan. Nyt joku riitelee hänen kanssaan hänen oikeuksistaan, ja hän vihastuu hirmuisesti. Sinä iltana hänen ei ole helppo puhua voittavasta elämästä, (Ilm. 3:5), tai ristiinnaulitusta lihasta, (Room. 6:6).

Seuraavana päivänä vanha Aadam on jälleen liikkeellä. Rikas pohatta on pannut ison summan kolehtiin, ja saarnaaja kumartaa erityisen syvään niin hänelle kuin hänen vaimolleen köyhän lesken viimeisine ropoineen jäädessä täysin vaille huomiota. Sitten kuitenkin tulee totuuden Henki ja käsky, joka sanoo, että jos katsomme henkilöön, meistä tulee väärämielisiä tuomareita. Kiusaus oli liian voimakas, ja tuli tappio. Jälleen piti rukoilla anteeksiantoa synnistä.

Näin käy myös turhamaisuuden, kunnianhimon ja muun murheellisen himon. Vanha Aadam putkahtaa esiin jok’ikisessä kiusauksessa, eivätkä kiusaukset tuota lainkaan iloa. Vanha Aadam ei pysty siihen, vaikka hän antaa itselleen ”katuvan syntisen” kunnianarvoisen, vanhan nimen. Hän on ja tulee olemaankin ”Vanha Aadam”.

Ristillä vai ristin juurella?

Raamattu on vuosisatojen ajan antanut erinomaisia neuvoja ”vanhalle ihmiselle”, mutta se korva on kuin kuuro. Tässä yksi esimerkki:

”Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.” Room. 6:6.

Tämä on sitten käännetty kieroon niin puheissa, kirjoituksissa kuin lauluissakin ja saatu se kuulumaan suunnilleen tältä: «Ristin juurella Jeesuksen luona, haluan niin mielelläni olla.«

Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että vanhan ihmisen on oltava ristin juurella? Minä en sitä ole milloinkaan lukenut.

Voimme pitää pelkkänä ilona, kun joudumme kaikenlaisiin koetuksiin

”Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita.” Jaak. 1:3-4.

Voitto kaikenlaisissa kiusauksissa saa aikaan sen, että meistä tulee täydellisiä ja eheitä. Jos kuitenkin lankeamme kiusauksessa, ja teemme syntiä, silloin emme todellakaan ole täydellisiä ja eheitä, emmekä myöskään saa voitonriemua.

Tie on vihitty lihan kautta (Hepr. 10: 19-20), ja Jumala johtaa meidät vihollistemme luo. Joudumme kaikenlaisiin kiusauksiin, jotta saisimme tilaisuuden tulla osallisiksi kaikenlaisista voitoista ja kaikenlaisesta ilosta. Mikään ilo ei nimittäin ole suurempi kuin voitonilo. Se on puhdas ja saastumaton. Se tuo kunniaa Jumalalta ja kunnioitusta ihmisiltä.

”Minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa”

Nuoret ovat kuulleet niin paljon tätä epäselvää ja epämääräistä puhetta ”synnistä ja armosta” ja ”synnin tekemisestä armon varassa”, niin että heidän on mahdotonta saada selvyyttä tällaisesta kristillisyydestä. Seuraavanlaista puhetta on jokaisen sen sijaan helppo ymmärtää:

«Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” Gal. 2:19-20.

Paavali ei sano: Minä elän ristin juurella, vanhaa ihmistäni ei ole ristiinnaulittu.

Ei, se ei käy. Meidän on kyllä saatava vanha ihminen ristille, jotta voisimme iloita kaikenlaisissa kiusauksissa.

Hengen johtamana

Ei ole tarkoitus, että ruumiimme johtaa elämäämme, sillä ruumis kuuluu vanhalle luomukselle. Siksi onkin kirjoitettu: ”Jos taas Kristus on teissä, ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elävä vanhurskauden tähden.” Room. 8:10. Jumalan Hengen tulee johtaa meitä, sillä sen on määrä johtaa meidät kaikkeen totuuteen.

Kun ensimmäisen kerran tulemme Kristuksen luo, saamme kyllä tulla katuvina syntisinä. Jos kuitenkin halutaan olla 20 -30 vuotta katuvia syntisiä, ei se ole muuta kuin teeskentelyä. Teet syntiä armon varassa etkä anna sen kasvattaa itseäsi (Tiitus 2: 11-12). Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suuremmaksi? Ei tietenkään (Room.6:1-2)!

Kun vanha ihminen ripustetaan ristille – uskon kautta – silloin hän, joka kutsuu itseään katuvaksi syntiseksi, menettää henkensä.

Teeskentelijä ristille! Silloin voimme pitää pelkkänä ilona, kun joudumme kaikenlaisiin koetuksiin ja kiusauksiin!

Tämä on muokattu versio artikkelista, joka ensin julkaistiin otsikolla ” Fristelsens Seiersglede” BCC:n lehdessä ”Skjulte Skatter” syyskuussa 1934.

© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag