Pelkkää armoa!

Ilmaisu "pelkkää armoa" on usein kuultavissa uskovien keskuudessa, samoin, että tämä tai tuo tapahtui "vain armosta" . Näitä ilmaisuja voidaan käyttää varsin erilaisissa merkityksissä.

Tavallisesti ajatellaan, että olemme synnintekijöitä ja pysymme synnintekijöinä, mutta kun uskomme, että Jeesus on kuollut puolestamme, pääsemme kuollessamme taivaan kirkkauteen pelkästä armosta.

Siihen, että Jeesus tekee pelastustyön sisimmässämme, niin että olemme arvollisia käyskentelemään hänen kanssaan valkoisissa vaatteissa, ei juurikaan uskota (Ilm. 3:4.) Ja vaikka siihen uskottaisiinkin, ei kuitenkaan uskottaisi siihen, että tämä olisi pelkkää armoa.

Jumalan armo ei ole turha

Tämä usko ja asenne on läpikotaisin väärä. Kukaan ei voi elää voittoisaa elämää ilman armoa, sillä juuri armo kasvattaa meitä elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti tässä maailmassa (Tiit. 2:11-12). Siis, se joka elää tällaista elämää, voi elää sitä vain armon avulla, ei omalla voimallaan. Sellainen voi totuudessa sanoa elämänsä olleen "pelkkää armoa". Muiden kohdalla tämä armo menee hukkaan.

Kun Abraham ja Saara saivat Iisakin, he sanoivat sen olleen "vain armoa". Mikäli he olisivat saaneet pojan aikaisemmin, kun vielä oli luonnollista toivoa jäljellä, ei Jumala olisi saanut kunniaa. Mutta Jumala ei anna kunniaansa muille.

Näin on myös niiden laita, jotka haluavat elää voittoisaa elämää. Ensin heidän on tultava murskatuiksi, niin että he näkevät oman jumalattomuutensa ja huomaavat olevansa kykenemättömiä elämään tätä elämää omassa voimassaan. Useimmat eivät ymmärrä olevansa Jumalan murtamistyön kohteina, ja he menettävät rohkeutensa ja luovuttavat. Abrahamin usko ei heikentynyt nähdessään hänen ja Saaran voimattomuuden (Room.4:19). Hän tiesi, että Jumalan tuli saada kaikki kunnia, ja sen vuoksi he joutuivat tähän käsittelyyn.

Ihmisen menettäessä rohkeutensa ollessaan murtamistyön kohteena, hän ei usko ainoastaan Jumalaan, vaan myös omaan voimaansa. Tällöin Jumala ei anna hänen onnistua, sillä silloinhan kyse ei olisi vain armosta. Kun armo on ainoa voimanlähde, voittoisa elämä on taattu. Sillä missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi (Room. 5:20). "Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia." Room. 6:14

Kristuksen voima voi asua meissä

Synnin tekemistä edeltää se, että olen vahva itsessäni. Lihastani herää vaatimuksia, ja olen hidas tekemään asialle mitään. En ole armon, vaan lain alaisuudessa. Silloin Jumalan on ensin murrettava minut, niin että tulen heikoksi, ja vasta silloin Jumalan voima voi asua minussa. "..sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas." 2. Kor.12:9-10. Silloin armo tulee osakseni. Armo ja synti eivät voi vallita minussa samanaikaisesti, sillä armo on syntiä paljon voimakkaampi.

Paavali oli niin murrettu, että Kristuksen voima asui hänessä, ja Kristus sai myös kaiken kunnian. Paavali tiesi, että kun hän oli tehnyt enemmän työtä, kuin kukaan muu, kyse oli pelkästä armosta (1. Kor. 15:10). Kun Paavali oli kilpaillut hyvän kilpailun, päättänyt juoksunsa ja säilyttänyt uskonsa, ja sitten odotti vanhurskauden seppelettä, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, tulisi antamaan hänelle, hän tiesi, että kaikki oli "vain armoa" (2. Tim. 4:7-8). Kristus sai aina kunnian, oli sitten kyse elämästä tai kuolemasta (Fil. 1:20).

Vain todellinen armo tekee meistä arvollisia kulkemaan Jeesuksen kanssa valkoisissa vaatteissa. Kunpa mahdollisimman moni tulisi näinä päivinä puhdistetuksi ja vapautetuksi väärästä armosta, joka pettää heitä, niin että he eivät pääse tähän ihanaan voittoelämään (Juud. 3-4).

Tämä on muokattu versio artikkelista, joka alunperin julkaistiin seurakunnan lehdessä "Skjulte Skatter" elokuussa vuonna 1961.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag