Pelastus tyhjästä elämästä

Onko mahdollista, että evankeliumin avulla ihminen voi tulla vapaaksi tyhjästä ajanvietteestä ja että se auttaa häntä saamaan työt tehdyksi ?

Mieheni kasvatettiin noudattamaan esimerkillistä työmoraalia. Hän kirjoitti listoja töistä, jotka piti tehdä, ja hän teki ne. Hän organisoi itsensä ja perheensä seurakunnan kalenterin mukaan: me tulimme ajoissa kokoukseen, olimme mukana, hän teki tehtävät, jotka hänen pyydettiin tekemään tiettyyn päivään mennessä, ja hän suoriutui niistä hienosti.

Minä sitävastoin olin saanut enemmän boheemisen kasvatuksen. Me teimme asiat, jos meitä huvitti ja silloin, kun siltä tuntui. Jos ne eivät tulleet tehtyä tänään, oli yhtä sopivaa tehdä ne huomenna. Vanhempani olivat rentoja; isäni ei ollut kunnianhimoinen, äitini ei välittänyt sotkusta ja lapset olivat laiskoja. Ja se oli ihan ok. Me olimme onnellisia.

Saatoin nähdä, että mieheni yrityksellä alkoi mennä hyvin, koska hän teki kovasti töitä. Pystyin näkemään, että suunnitelemisessa oli logiikkaa; niinpä aloin tekemään omiani. Suunnittelin työtehtävät, suunnittelin ateriat, kirjoitin listoja ja aikatauluja.

Kun pysyin näissä aikatauluissa, elämä oli siistiä ja pystyin suoriutumaan pyykinpesusta, ruuanlaitosta ja siivouksesta, ja kaikesta muusta, mitä äitien kuuluu tehdä. Sain myös sellaisen maineen, että olen suunnitelmallinen. Ja sitten lapset kasvoivat isommiksi, eivätkä päivät enää olleet täynnä vaippoja ja pulloja ja koulukuljetuksia ja vähäisiä yöunia. Yhtäkkiä huomasin, ettei minun tarvinnut enää kirjoittaa listoja pitääkseni pääni vedenpinnan yläpuolella.

Olin edelleen sama, laiska nuori

Ja kaikkien näiden vuosien jälkeen huomasin olevani sama, laiska "nuori" kuin aikaisemmin. Listojen kirjoitus ja suunnittelu eivät olleet muuttaneet sitä, mikä olin; ne olivat vain auttaneet minua selviytymään hektisestä elämänvaiheestani ja pitäneet laiskan luontoni aisoissa. Kun minun ei enää tarvinnut tehdä listoja selviytyäkseni tehtävistä, laiska suhtautuminen tuli heti takaisin.

40-50-vuotiaana minulla oli yllin kyllin aikaa, mutta minä tuhlasin sen pois. Oli tehtäviä tehtävänä; annoin niiden odottaa. Kutsuja vierailuille; jäin kotiin. Rukousaiheita rukoiltavaksi; nukahdin. Muistiinpanoja kirjoitettavaksi; iPlayer häiritsi. Saatoin katsoa TV-jakson alusta loppuun, kun ei ollut vauvaa syötettävänä, pienokaisia ympärilläni tai lapsia, jotka olisivat halunneet puistoon retkelle tai ketään haettavana koulusta.

Jeesuksen opetuslapsena minulla oli kutsumus tulla täydelliseksi niin kuin hän on täydellinen.

 Mutta Jeesuksen opetuslapsena minulla oli kutsumus tulla täydelliseksi niin kuin hän on täydellinen.Oli tarkoitus, että käyn hänen jalanjäljissään, teen hyvää ja olen vastuullinen. Elämäni ei kuitenkaan ole omani, se kuuluu Jumalalle.

Ja luin myös tämän:

«Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ‘Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'.» 1. Piet 1:13-16.

Taistelu laiskuutta vastaan

Päättäväinen mieli on edellytys toiminnalle; sille, että ajattelee, mitä tulisi tehdä ja mitä Jumala haluaa, että tekisin. Nuori täynnä energiaa tai keski-ikäinen ja väsynyt – meitä kaikkia kehotetaan toimintaan, ja jos laiminlyö tämän, silloin riistää Jumalalta työntekijän hänen pelloiltaan.

Olin edelleen pohjimmiltani laiska.

Huomasin, että se ei ollut riittänyt minulle, että olin pakottanut itseni seuraamaan listoja ja pitäytymään aikatauluissa, sillä huomasin, että kun en enää tarvinnut tehdä listoja, ne eivät olleet vapauttaneet minua ongelman juuresta; olin edelleen pohjimmiltani laiska. Jumala halusi, että käyn käsiksi siihen laiskaan asenteeseen, ei se, että saan taloudenpidon hyvin organisoitua.

Ja kuinka minulle, jolla oli laiska tausta, hajamielinen luonne ja "ehtiihän sen huomennakin"-asenne, olisi mahdollista elää Hengessä siinä määrin, että pystyisin ravistamaan itsestäni sen tavallisen tavan tehdä asioita ja antaa aikani uhriksi joka päivä?

Kun taistelen aktiivisesti laiskuutta ja viivyttelyä vastaan ja rukoilen Hengen apua, silloin osa luonnostani kuolee, ja minä muutun. En vain pidä sitä pinnan alla, vaan vähä vähältä luontoni todellakin muuttuu.

«Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka hekilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömön ja tahrattoman Karitsan, kallilla verellä.» 1. Piet. 1:17-19.

Voin tulla vapaaksi huonosta vaelluksestani (tai tyhjästä ajanvietteestä): ei vai peittelemmällä sitä listaa seuraten. Voin istua tietokoneen äärellä sormi valmiina painamaan play-nappia katsoakseni elokuvaa ja päättää hiljaa, että se ei ole oikein tällä hetkellä. Sen sijaan voin kuunnella jotain rakentavaa samalla kun siivoan, arkistoin papereita tai silitän vaatteita. Minun on mahdollista valita.

Voin joka päivä tehdä pieniä valintoja, joista kukaan ei tiedä, mutta jotka hiljalleen vapauttavat minut  luonnostani. Nämä päätökset pannaan merkille henkimaailmassa ja niillä ei ole mitään tekemistä "työmoraalin" kanssa, vaan yksinkertaisesti on kyse kuuliaisuudesta Hengen johdatusta kohtaan. Elämä, joka rakentuu kuuliaisuudelle Hengen kuiskauksia kohtan, tuo voiton ja voiman ja siunauksen. Ja jokainen päivä on voitonpäivä.