Parempi ymmärrys armosta

”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta äläkä vieroksu hänen ojennustaan, sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä poikaa, joka on hänelle mieluinen.” Snl. 3:11-12.

Voi olla vaikea ymmärtää, että se on Jumalan armoa, kun saamme Herran kuritusta osaksemme. Useimmat ihmiset ymmärtävät, että se on valtava armo, kun Herra rakastaa meitä ja huolehtii meistä; että hän kuoli puolestamme Golgatalla ja antoi kaikki syntimme anteeksi. Mutta kun hän kurittaa ja ruoskii meitä, hyvin harvat ymmärtävät sitä. On kirjoitettu: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi.” Hepr. 12:11.

Mitä Jeesus toi meille

Kun ajattelemme sitä, että Jumala huolehtii meistä ja sitä, kuinka hyvä hän on meitä kohtaan, niin kukaan ei vastusta sitä! Ylistämme Jumalaa armosta, joka meille annettiin Golgatan ristillä, kun Jeesus kuoli rikkomustemme tähden, niin että voimme saada syntimme anteeksi uskon kautta. Sehän on valtavaa armoa! Mutta senhän he saivat myös vanhan liiton aikana, joten ei Jeesus sitä tuonut meille.

Hän toi meille uuden elämän. Tämä on evankeliumi! Siis, sanoma autuaan Jumalan kirkkaudesta, Jumalan ilosta ja rauhasta. Kun olemme kääntyneet ja tulleet sovitetuiksi hänen kanssaan, meidän on tarkoitus tulla myös hänen vanhurskauteensa! Silloin saamme Jumalan rauhan. Silloin meillä on hyvä omatunto. Meillä ei kuitenkaan ole kaikkea sitä rauhaa, mikä on Jumalassa. Jumala haluaa kouluttaa meistä Jumalan ihmisiä, niin että voimme tulla siihen elämään, joka on Jumalassa.

Jotta voisimme tulla siihen, meitä pitää kasvattaa, ja hän kasvattaa meitä niin kuin poikiaan. Olemme ihmisinä valtavan pinnallisia, mutta Jumalalla on suunnitelma elämässämme. Kuritus avaa korvamme, niin että voimme kuulla hänen puhettaan tullaksemme hengessämme oikealle paikalle. Olemme siellä, missä Jumala haluaa meidän olevan. Se on tämän kasvatuksen ja kurituksen tarkoitus, niin että saamme aistimme harjaantuneiksi erottamaan hyvän ja pahan. Tarkoitus on, ettemme aina ole lapsen kaltaisia, jotka eivät ymmärrä, vaan että voisimme saada kypsän jumalallisen elämän, ja ymmärryksen siitä, mitä Jumala haluaa, ja mikä hänen tahtonsa on elämässämme.

Jumalan kuritus on armoa!

Jumalan kuritus, kun hän kohtelee meitä kuin poikia, on armoa! Siksi meidän ei pidä oudoksua sitä tulenpoltetta, jossa meitä koetellaan, ikään kuin meille tapahtuisi jotakin outoa. Jumalahan tekee nyt työtä meissä! Meidän pitää kuitenkin olla niin nöyriä, että ymmärrämme sen. Siksi on myös kirjoitettu: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle”. 1. Piet. 5:6. Voimme tuntea, että Jumalan käsi lepää raskaana yllämme koetuksissa, mutta kun nöyrrymme, se helpottaa. Tulemme vähäisemmiksi itsessämme, ja paine hellittää.

Ajattele Jeesusta, hänen koulutustaan! Häntä voideltiin iloöljyllä enemmän kuin kumppaneitaan (Hepr. 1:9). Sitä kannattaa todella ajatella. Hän oli täysin tyytyväinen, kun hän eli isänsä kanssa puusepänpoikana. Täysin tyytyväinen! Hän nimittäin tunsi olevansa Herran tahdossa, ja että Jumala teki hänessä työn. Näin on myös meidän kohdallamme. Kun ajattelemme, että Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään maailmallisuuden ja kaiken sellaisen, se on Jumalan armoa (Tiit. 2:11-12)! Emme kykene siihen ilman kuritusta.

Todellinen armo

Jos uskomme, että Jumala näkee meidät Jeesuksen kautta, ikään kuin emme koskaan olisi tehneet syntiä, mitä armo voi silloin saada meissä aikaan? Mehän pysymme samanlaisina ihmisinä, jotka elävät lihan mukaan. Se on väärä ymmärrys armosta. Paavalilla oli kuitenkin selkeä ymmärrys armosta, ja hän kehotti myös siihen, ettei armo jäisi turhaksi. Hän osoittautui Herran palvelijaksi vaikeimmissa asioissa, joita ihminen voi kohdata elämässä. Kun joudumme johonkin tilanteeseen ja tulemme koetelluiksi, silloin haluamme tietenkin osoittautua olevamme Herran palvelijoita, mutta jos katkeroidumme koetuksessa, silloin emme osoittaudu olevamme Herran palvelijoita. Se tapahtuu, jos meillä ei ole oikeaa ymmärrystä armosta.

Todellinen armo on Pyhän Hengen työ; se on armon työ Jeesuksessa Kristuksessa, ja me tulemme osallisiksi siitä.