Paras asia, minkä äiti opetti minulle …

Pian on äitienpäivä, ja siksi ajattelen äitiäni. On kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun hän kuoli, niin ettei tämä ole ensimmäinen äitienpäivä ilman häntä. En ole erityisen tunteikas ihminen, niin ettei oikeastaan ole niin, että tällaiset päivät olisivat vaikeampia minulle kuin muut päivät. Toisinaan kaipaan häntä enemmän kuin yleensä ja vaikuttaa siltä, että se tapahtuu sattumanvaraisesti. Tänään olen kuitenkin ajatellut hieman, minkälainen äitini oli, ei ainoastaan äitinä lapsilleen – hän oli erittäin hyvä äiti – mutta myös sitä, minkälainen hän oli henkilönä, kuinka hän eli elämäänsä.

Hän eli palvellakseen

Äitini oli työmyyrä. Kun hän teki jotain, hän teki sen 100%:sti, eikä lopettanut, ennen kuin oli valmis. Jos Jumala laski jotain hänen sydämelleen, hän teki sen koko sydämestään. Hän ei tehnyt sitä siksi, että ihmiset huomaisivat sen ja kehuisivat häntä; hän ei tehnyt sitä saadakseen kunniaa ja kehuja. Hän toimi kuuliaisuudesta käsin, ja siksi, että hän halusi palvella.

On paljon, mitä voisin kirjoittaa äidistäni, ja jokainen sisaruksistani voi kyllä ottaa hänestä esiin toisen puolen, mikä merkitsi heille eniten. Minulle kuitenkin merkitsi se, kuinka kuuliaisesti ja kokosydämisesti hän palveli Jumalaa yrittämättä saada siitä itselleen mitään; hän halusi vain palvella Jumalaa. Uskon, että tämä voi olla paras perintö, jonka hän jätti minulle.

Kun jäsen ei enempää olla nyt tahdo,

Kuin ruumiissa omalla paikallansa,

On levossa jokainen

toiminnassansa.

On kaikilla riittämiin omassansa.

(«Herran Tiet» #116)

Nämä säkeet kuvaavat täydellisesti sitä, miten äitini palveli. Hän oli onnellisin saadessaan olla talkoissa, kun hän pystyi antamaan ja auttamaan. Hänen ei koskaan tarvinnut olla se, joka kantoi vastuun tai se, jota piti kuunnella, mutta hän oli halukas tekemään kaiken, mikä piti tehdä ja minkä hän pystyi tekemään. En koskaan kuullut, että hän olisi antanut sitä vaikutelmaa, että häntä olisi pitänyt arvostaa enemmän työstään tai että hän olisi ajatellut itselleen hohdokkaampaa ja näkyvämpää roolia. Hän maalasi, laittoi ruokaa, teki puutarhatöitä, siivosi. Hän teki monia pikkutöitä, joita toiset ehkä olivat jättäneet tekemättä. Hän oli myös mestari sanomaan ja tekemään oikeat asiat oikeaan aikaan, ihmisten tarpeiden mukaan. Halaus jollekin, jolla oli vähän vaikeaa. Lempeä kehotus, kun se oli tarpeen.

Hän oli aina onnellinen ja iloinen tehdessään näitä asioita, sillä hän toimi rakkaudesta käsin.

Koska hän toimi rakkaudesta käsin

Tämä kiteyttänee hänen elämäntyönsä. Hän rakasti toisia, ja siksi hän palveli niin iloisesti. Hän oli niin kiinnostunut näkemään, että toiset ihmiset viihtyivät, että heillä meni hyvin. Hän halusi helpottaa toisten elämää.

Tämä oli myös avain meillä kotona. Kun olimme nuoria, kotimme oli aina avoin kaikille ystävillemme. Useimpina iltoina ja viikonloppuina kotimme oli täynnä ihmisiä. Hän rakasti heitä kaikkia, ja halusi, että he tunsivat itsensä tervetulleiksi ja turvallisiksi kotonamme. Uskon, että juuri niin he kokivat.

Hän palveli ja uhrasi elämänsä eniten omille lapsilleen. Hän rakasti olla äitimme. Meillä oli turvallinen, hyvä ja onnellinen elämä. En kuvittele hänen olleen täydellinen, mutta tiedän, että hän yritti koko ajan olla parempi. Näin hänen kieltävän oman tahtonsa, ja vuosien mittaan näin hänen muuttuvan – siitä ei ollut epäillystäkään. Hänestä tuli rauhallisempi ja iloisempi. Tiesin, että hän ajoittain taisteli erilaisten asioiden parissa, sillä hänen elämänsä ei aina ollut ruusuilla tanssimista, mutta hän käytti sellaiset tilanteet Jumalan haluamalla tavalla – ne veivät hänet lähemmäksi Jumalaa, niin että hän tuli valmiimmaksi ikuisuutta ajatellen.

Oli erityisen hyvää olla yhdessä hänen kanssaan hänen elämänsä kolme viimeistä vuotta, kun hän oli sairas. Hän oli aina rauhallinen, aina levossa. En usko, että se johtui vain hänen luonteestaan, vaan uskon, että hän taisteli sisimmässään ollakseen levossa Jumalassa uskoakseen, että kaikki hänen päivänsä olivat Jumalan kädessä, ja hän luotti täysin häneen.

Olen valtavan kiitollinen elämästä, jonka hän antoi minulle, tavasta, jolla hän kasvatti minut, ja erityisesti esikuvasta, jonka hän jätti minulle; kuinka minun tulee palvella ja antaa elämäni Jumalalle ja ihmisille. Iloitsen todella, että saan nähdä hänet jälleen eräänä päivänä.

”…ylistettävä on se vaimo, joka pelkää Herraa.” Snl. 31:30.

Raamatunkohdat ovat peräisin Raamattu Kansalle- käännöksestä.