Opi menneisyydestä!

Kun näen kuinka "normaalit" negatiiviset reaktioni eivät ole muuttuneet miksikään paremmaksi tähän saakka, haluaisin tehdä asiat jatkossa toisin.

Viime historiantunnilla professori selitti meille erään keskeisen asian, jonka hän halusi meidän muistavan: Meidän tulee oppia menneisyydestä, niin ettemme tee samoja virheitä tulevaisuudessa. Istuin ja ajattelin, miten tästä voisi olla hyötyä yhteiskunnassa. Kun ajattelee vain sitä, että voisimme välttää talouskriisit, tai ehkä jopa tuhoisat sotien seuraukset!

Sitten mieleeni tuli, että minähän voisin käyttää tätä omassa elämässäni. Kuinka monta kertaa olinkaan tullut myöhässä tunnille, ja sitten kuitenkin lähtenyt taas kotoa samaan aikaan seuraavana päivänä? Olen miettinyt, eikö idea "menneisyydestä oppimisesta" voisi koskea muitakin virheitäni, esimerkiksi sitä, kun reagoin huonosti, jos jokin ei mene mieleni mukaan.

Jos saan tietää, että joku sanoo jotain negatiivista minusta selkäni takana, tulee aivan luonnollisesti ilkeitä ja suuttuneita ajatuksia. Sehän on täysin normaalia, eikö vain?

Mutta ärsyyntyminen tai suuttuminen ei tee minusta onnellista, eikä se koskaan ratkaise ongelmaa. Sen sijaan se saa minut tuntemaan itseni turhautuneeksi, tyytymättömäksi ja typeräksi. Miksi sitten kuitenkin järkyn?

Kun ajattelen taakse päin, huomaan, että syy siihen, että reagoin niin on sellaisissa ajatuksissa, että iloni on riippuvainen siitä, mitä ympärilläni tapahtuu ja siitä, kuinka toiset minua kohtelevat. Saatana tietää, kuinka hän voi hyötyä sellaisista ajatuksista, ja hänen ainoa tarkoituksensa on varastaa iloni ja rauhani. Joh. 10:10. Hän haluaa huijata minut uskomaan, että ongelma on itseni ulkopuolella. Jumala puolestaan haluaa, että tulen vapaaksi synnistä, joka asuu minun inhimillisessä luonnossani. Tapa jolla reagoin eri tilanteissa, ratkaisee onneni!

Room. 8: 28 :ssa on kirjoitettu: «Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.» Jos rakastan Jumalaa ja pyrin miellyttämään häntä, voin nähdä jokaisen kiusauksen tilaisuutena päästä vapaaksi Saatanan vallasta.

Ärsyyntyneet ja suuttuneet ajatukset, jotka tulevat mieleeni, ovat ihmisluontoni halu tehdä syntiä. Jos minulle on selvää, että Saatana yrittää käyttää näitä ajatuksia pettääkseen minut tekemään syntiä, voin vastustaa häntä valitsemalla toisin ja sen sijaan uskoa Jumalan sanaan. Jaak. 4: 7:ssä on kirjoitettu: "Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee." Kun valitsen vastustaa Saatanaa kieltämällä synnin, johon minua kiusataan, se vaikuttaa aina parhaakseni – kun tulen vapaaksi ihmisluontoni synnistä, silloin tulen todella onnelliseksi!

Kun näen kuinka "normaalit" negatiiviset reaktioni eivät ole muuttuneet miksikään paremmaksi tähän saakka, haluaisin tehdä asiat jatkossa toisin. Mutta kuinka voin olla varma, että en anna taas periksi seuraavan kerran, kun tilanne tulee?

Minun tulee tunnustaa, että nämä asiat todella ovat syntiä ja katua ja vihata niitä. Minun tulee tehdä luja päätös sydämessäni, etten anna Saatanan saada mitään valtaa itsestäni. Siten, kun huomaan, että tulen kiusatuksi tekemään näitä asioita, joita vihaan, huudan Jumalalta apua! Hebr. 4: 16:ssa on kirjoitettu: "Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." Kun käyn Jumalan armon istuimen eteen ja rukoilen apua kiusauksessa, antaa hän aivan varmasti minulle armon, mitä tarvitsen pahan vastustamiseen hädän hetkenä. Se tarkoittaa hetkeä ennen kuin lankean. Hän haluaa autta minua!

En pääse vain vapaaksi synnin vallasta, vaan ihmisluontoni korvataan jollain uudella. Missä aikaisemmin oli vihaa, sinne Jumala voi luoda kärsivällisyyttä; missä ennen oli valitusta, sinne Jumala voi luoda kiitollisuutta. Minun ihmisluontoni korvataan todellakin jumalallisella luonnolla – iankaikkisella elämällä! 2. Piet. 1: 3-9.

Historian professorin sanat olivat viisaita, ja jos käytän niitä omassa elämässäni, ymmärrän, että voin käyttää menneisyyttä oppiakseni jotain, mikä tulee olemaan iankaikkiseksi hyödyksi tulevaisuudessa!