Onko mahdollista olla aina "hyvä"?

Vaikka yritin parhaani, en kuitenkaan koskaan pystynyt käyttäytymään niin kuin olin ajatellut.

Makasin levottomana sängyssäni ja ajatukset pyörivät päässäni. Vaikka olin yrittänyt parhaani ja tahtonut myös, en pystynyt koskaan käyttäytymään niin kuin olin ajatellut. Joka ilta ajattelin kulunutta päivää katuen. Miksi olin sanonut juuri sen, vaikka tiesin sen loukkaavan toisia, ja olinhan oikeastaan päättänyt olla sanomatta sitä? Miksi ärsyynnyin jollekin jostakin mitättömästä asiasta? Miksi ajattelin aina vain itseäni, enkä koskaan näyttänyt panevan merkille, miten oma toimintani vaikutti toisissa ihmisissä? Miksi en pystynyt olemaan sellainen mukava, kiltti, huolehtivainen ihminen, joita näin ympärilläni, ja millainen todellisuudessa halusin olla?

Miksi sanoin juuri sen, minkä tiesin olevan loukkaavaa?

Olen aina halunnut olla "hyvä". Lapsena se vaikutti helpolta – tein sen, mitä sanottiin, yritin aina käyttäytyä niin kuin uskoin minulta odotettavan. Mutta kun tulin vanhemmaksi, siitä tuli vaikeampaa. Minun täytyi alkaa tehdä omia valintoja ja yrittää itse ymmärtää, mikä oli "oikeaa" käytöstä. Aloin panna merkille, kuinka itsekeskeinen olin, kuinka usein tein ratkaisuja, jotka sopivat minulle, ja kuinka vähän ajattelin muita ihmisiä.

Olin lukenut Raamatusta, millainen rakkauden tulisi olla: «Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä… ei etsi omaansa, ei katkeroidu … Rakkaus ei koskaan häviä.» (1. Kor. 13: 4,5 ja 8). Päätin olla huolellisempi tai etten ärsyyntyisi, mutta kun tulin tilanteisiin, epäonnistuin kuitenkin. Huomasin, että en pystynyt olemaan todella hyvä, koska inhimillinen luontoni saneli jotain muuta. Olin "synnin orja", niin kuin kirjoitettu Joh. 8:34:ssä ja Room. 7: 18-23:ssa.

Epätoivosani aloin lukea Raamattua etsien apua. Kristillisen elämäni tuli olla aitoa, muuten se olisi samantekevää. Luin: "…vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room. 12:2) Oli siis välttämätöntä muuttua täysin, aito muuttuminen – tulla uudeksi persoonaksi! Kun luin Kirjoituksia, tulin vakuuttuneeksi siitä, että se on mahdollista – minä voin muuttua!

Se juuri oli välttämätöntä: täydellinen muuttuminen!

Nyt, kun tulen esimerkiksi kiusatuksi suuttumaan tai ärsyyntymään, rukoilen Jumalaa, että hän auttaa minua tässä ja nyt. Oikean valinnan tekeminen on mahdotonta ilman Jumalan apua. Osa minusta (lihani) haluaa ärsyyntyä, koska minulla on "oikeus" siihen "tässä tilanteessa". Mutta tiedän, että ärsyyntyminen, vaikka minulla on siihen "oikeus", tekee minut vain onnettomaksi, ja haluan olla vapaa siitä. Jumalan avulla minusta tulee uusi henkilö, jolla on aivan erilaiset reaktiot, kun ne, jos olisin seurannut vain omia taipumuksiani. Olen matkalla "muuttumaan"!

Olen prosessissa, missä muutun uudeksi henkilöksi. Jotta saan pysyvän avun siihen, ei mielessäni ole epäilystäkään siitä, että tarvitsin ja tulen aina tarvitsemaan Jeesuksen voimaa sekä Raamatun antamaa ohjausta muuttuakseni täysin – niin että tulen todella hyväksi, enkä vain käyttäydy ulkoisesti "nätisti".