Onko lempeä ja hiljainen henki mahdoton mittapuu?

”…vaan olkoon se (kaunistus) katoamaton – hengeltään lempeä ja hiljainen. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.” 1. Piet. 3:4.

Istun ja katselen näitä sanoja, ja tulen kiusatuksi masentumaan. Tiedän varmuudella, etten ole lempeä ja hiljainen henkilö. Minulla on kova ääni, rasittava nauru ja taipumus laulaa täyttä kurkkua. Riippumatta siitä, mitä teen, teen sen silmiinpistävästi. En ole varovainen, huomaamaton henkilö.

Tätä en tee tieten tahtoen. Tämä on persoonallisuuteni, jonka kanssa synnyin. En sano, että ylpeilisin itsestäni; nolostun itse asiassa aika usein, kun tajuan, että jälleen kerran nauran kaikkia huoneessa olevia kovempaa. Oikeastaan toivon usein, etten olisi niin kovaääninen.

Mitä minä siis teen sen tosiasian kanssa, että on kirjoitettu, että minun tulee olla lempeä ja hiljainen hengeltäni. Enkö ole kallisarvoinen Jumalan silmissä, koska olen kovaääninen ja impulsiivinen henkilö? Pitäisikö minun muuttaa persoonallisuuttani? Ja olisiko se myös toisten mieleen, että olisin vähemmän …oma itseni?

Jumala ei tehnyt ”virhettä” luodessaan minut

En usko, että Jumala teki virheen luodessaan minut. Hän teki minusta juuri tällaisen henkilön ja antoi minulle jostain syystä juuri tämän persoonallisuuden. Missä sitten ongelma piilee?

Mutta nyt huomaan, ettei jakeessa lue ”lempeä ja hiljainen persoonallisuus”. Siinä sanotaan ”hengeltään lempeä ja hiljainen”. Lempeän ja hiljaisen hengen on oltava ”sisimpäni”, yhteyteni Jumalaan. Jos olen hiljainen hengeltäni ja aina kuuntelen, mitä Jumala haluaa puhua sydämelleni, niin kuulen, kun hän kertoo, että tapa, jolla toimin juuri nyt, ei ole oikein – synti on se, mikä saastuttaa tekojani.

Synti on se, mikä tekee jotain väärää. Kun tapani tehdä asioita on synnin saastuttamaa, se ei miellytä Jumalaa. Jos meluan niin, että aiheutan vaikeuksia ympärilläni oleville ihmisille, olen itsekäs ja ajattelematon, sen sijaan että siunaisin toisia ja tekisin elämän helpoksi heille. Jumala näyttää minulle, kun etsin huomiota, yritän sanoa viimeisen sanan, olen epäkohtelias, en kunnioita toisia, olen ylpeä, ajattelematon, täynnä mielipiteitä tai olen itsekäs jne.

Minun on aina tuomittava tekoni, ja ajateltava, miten ja miksi teen niin kuin teen. Minun ei pidä toimia ajattelemattomasti ja ajatella vain sitä, mikä kiinnostaa minua ottamatta huomioon, kuinka toimintani vaikuttaa ympärilläni oleviin ihmisiin. Tekojeni on oltava rakkauden innoittamia. Silloin luon elämää ja rauhaa ympärilleni, missä sitten olenkin, olenpa sitten kovaääninen tai vetäytyvä luonteeltani.

”Hengen mieli on elämä ja rauha.” Room. 8:6.

Jumala voi käyttää persoonallisuuttani siunaamiseen!

Itsekeskeisyys ja ajattelemattomuus eivät ole pysyvä olotila! Nämä asiat voidaan raivata pois, kun käytän käytettävissäni olevaa Jumalan voimaa, jonka saan synnin voittamiseen. Voin tulla huolehtivaiseksi ja huomioida asioita, joista toiset ovat kiinnostuneita, niin että omat tekoni myötäilevät niitä. Silloin persoonallisuuteni on puhdistettu muuttamatta sitä, minkälaiseksi Jumala on luonut minut. Kun kuuntelen Jumalan ääntä, opin, mikä on oikein ja mikä väärin, ja tunnistan herkästi, milloin on oikea ajankohta ja oikea paikka olla rohkea ja itsevarma, ja milloin on oikein vaieta.

Jumala pitää arvokkaana kaipaustani kuulla hänen ääntään ja etsiä häntä hengessäni ja pitää aina korvani avoinna, jotta voisin kuulla, mitä hänellä on sanottavanaan minulle kaikissa tilanteissa, niin että voin toteuttaa hänen tahtonsa enkä omaani. Hän etsii minussa lempeyttä ja hiljaisuutta. Niin, joskus olen estetty kuulemasta sitä, koska on niin paljon ulkoista toimintaa, mutta silloin minun on huolehdittava siitä, etten tukahduta hänen ääntään (1. Tess. 5:19).

Itsevarmuudessa ei ole mitään väärää, kunhan aina valvon, etten tee syntiä siinä, mitä teen. Kun kuuntelen Jumalan ääntä, joka puhuu minulle, hän voi aina johtaa kaikkia askeleitani ja käyttää minua kaikkeen minua varten ennalta valmistettuun työhön. Hän voi käyttää minua sellaisena, miksi hän loi minut täyttääkseen tahtonsa maan päällä (Ef. 2:10).

Lempeän ja hiljaisen hengen omistaminen ei ole mahdotonta. On kuitenkin uskomattoman ilahduttavaa tietää, että minulla voi olla niin persoonallisuudestani huolimatta, ja että Jumala voi johtaa elämääni täydellisesti. Hän voi näyttää minulle tien tulemaan täysin vapaaksi synnistä ja omani etsimisestä. Voin edelleen olla oma itseni, mutta puhdistettuna, sellaisena, kuin Jumala oli ajatellut minun olevan.