Onko kristityillä taistelu käytävänään?

Sodan, miekan ja taistelun tie on elämän tie.

Maan haltuun ottamisesta vanhassa liitossa (jonka tiedämme olevan uuden liiton esikuva) sanotaan: ”Ei ollut yhtään kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan israelilaisten kanssa… Kaikki muut kaupungit valloitettiin sotimalla.” Joos. 11:19. Uudessa liitossa sanotaan: ”Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.” Hepr. 12:4. Ja ”Kärsi sinäkin vaivaa niin kuin Kristuksen Jeesuksen kelpo sotilas! Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu jokapäiväisen elämän toimiin, jos haluaa, että päällikkö on häneen tyytyväinen.” 2. Tim. 2:3 ja 4. (Lue myös Job 7:1 VT 33)

Monilla on tässä kohdin aivan väärä (inhimillinen, maailmallinen) ymmärrys kristinuskosta. Juuri siksi Jeesus on sanonut: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” Matt. 10:34.

Morsiamesta, joka on suloinen ja ihana, on sanottu Laul.l. 6:4 ja 10: ssä (norj.), että hän on myös pelottava kuin kokonaiset sotajoukot viireineen! Syntiä vastaan meidän on ryhdyttävä sotaan, käytettävä miekkaa ja oltava yhtä kauhistuttavia kuin kokonainen sotajoukko! Kristinusko on sotaa valhetta, vääryyttä, itserakkautta ja teeskentelyä vastaan jne. Ensiksi kaikkea tätä vastaan meissä itsessämme, sitten kaikkea tätä vastaan rakkaissa kanssaveljissämme, jotka itse mielellään haluavat päästä irti tästä kaikesta, ja lopuksi niitä vastaan, jotka haluavat puolustella vääryyttä (ja haluavat pysyä synnissä)!

Kaikkein puhtaimmat ovat pelottavimpia ja taitavimpia sotureita. Jumalan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja erottaa sielun ja hengen (Hepr. 4:12). Se siis tappaa meidät! Se tappaa oman tahtomme, oman, itsekkään elämämme ja siten synnin, joka kaikin tavoin on katkera vihollisemme. Jokainen miekanisku on askel eteenpäin tiellä.

Voimme sanoa, että jokainen synti, joka voitetaan, on valloitettu linnoitus, ja tämä koskee myös jokaista sielua, joka tulee vapautetuksi.

”Heillä on huulillaan Jumalan ylistys, heillä on kädessään kaksiteräinen miekka.” Ps. 149:6. ”… totuuden sanassa ja Jumalan voimassa, vanhurskauden aseet oikeassa ja vasemmassa kädessä” 2. Kor. 6:7. ”Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!" Jer. 48:10. Todella voimakkaita sanoja! Kannattaa ottaa nämä sanat omakseen. Jeesus on ”pelastuksemme päämies”. (Hepr. 2:10).

”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista.” 2. Kor. 10:3-5.

Tulkaamme kaikki vahvistetuiksi uskossa voittoon siinä määrin, että sanomme kuin Joel 4:10: ssä on kirjoitettu: ”Arka sanokoon: Olen urhea soturi!”

Seuratkaamme Joosuaa ja Kaalebia! He uskoivat voittoon huolimatta siitä, että muut 600000 – 700000 yli 20 -vuotiasta asekuntoista miestä epäilivät. Nämä kaksi (yhdessä seuraavan sukupolven kanssa) pääsivät todella luvattuun maahan, kun taas kaikki muut kuolivat saavuttamatta sitä – vain siksi, että he epäuskossaan pelkäsivät maan mahtavia vihollisia (4. Moos. 13 ja 14 luvut; 1. Kor. 9:25-27 ja 1. Kor. 10:1-11. Hepr. 3:18 ja 19).

Meidän on aina muistettava, että on sota! Ettemme unohda sitä ja uneksi elävämme rauhanaikaa.

Tämä kirjoitus on muokattu versio luvusta ”Krigens vei” (Sodan tie) kirjassa ”Guds veier til himmelen» (Suomeksi käännetty: Jumalan tiet taivaaseen), joka on julkaistu Skjulte Skatters Forlagetissa v. 1935.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag