Onko Jumala minulle todellinen?

Tässä maailmassa ihmisillä on yksi päämäärä; kyse on nauttimisesta. Meidän tulee olla itsenäisiä ja vapaita toteuttamaan itseämme kauniina kukkasina, muiden kauniiden kukkien joukossa.

Jatkuva nautintojen halu

Meidän kaikkien olisi kehitettävä niitä uskomattomia mahdollisuuksia, mitä meissä on, mutta Jumala ei useinkaan ole mukana tässä kuvassa. Meillä on sen sijaan "sisäinen kompassi", "sisäiset äänet", "sisäiset voimat" jotka ohjaavat meitä nautintoon. Ja me tulemme kaikessa yksilöllisyydessämme käyttäytymään kuin jumalat missä kuljemmekin ja puhumaan kauniita sanoja ja luomaan taidetta, rikkomaan rajoja urheilussa, motivoimaan ja auttamaan muita ihmisiä. Ja voimme hyvin olla kaunis kukkanen sellaisten kukkasten rinnalla, jolla on erilainen moraali kuin meillä. Niin kauan kuin olemme kauniita, voimme kunnioittaa toisiamme. Ja sosiaalisessa mediassa voimme loistaa ihanina ihmisinä. Saamme "tykkäyksiä" ja "love"-viestejä parilla klikkauksella. Ikään kuin tekisimme maailmasta paremman paikan tällä tavalla. Tämä on ihanne, jonka eteen monet tekevät työtä. Mutta mikä on todellisuus?

Elämä on niin monimutkaista. Pitää tasapainoilla ystävien ja perheen, talouden, terveyden, työn jne välillä. Viikot menevät. Deadlinet painavat päälle joka puolelta.Täti soittaa ja tarkistaa kolmatta kertaa, että tulen auttamaan puutarhatöissä. Pomoni muistuttaa, että olen luvannut tehdä vähän ylitöitä huomenna ja opettajani haluaa keskustella huonoista läksyntekotavoistani. Pitää muistaa yhtä, toista, kolmatta ja neljättä.

Tästä maailmasta on tullut niin kiireinen. Enkö voisi rentoutua vähän enemmän?

Ymmärränkö, että on kysymys elämästä?

Totuus on että olen täällä. Tämä on todellisuutta, tämä on elämää. Eikä ole mitään pakotietä. Päivät tulevat ja päivät menevät. Ymmärränkö, että on kysymys elämästä? Juuri ne päivät, joita nyt kohtaan, joko harmaan ikävän sateen kera, kovina rakeina tai kevyinä lumihiutaleina.

Jumala on suunnitellut olosuhteet, joiden juuri nyt tunnen repivän minut kappaleiksi. Hän tuntee hyvin minun rajani; hän tietää, kuka olen, ja hänen rakkautensa minua kohtaan on sanomattoman suurta. Ja hän teki suunnitelman minua varten jo ennen maailman perustamista, tarkan ja yksityiskohtaisen suunnitelman, jotta tulisin häntä lähelle. Niin että etsisin häntä ja saisin apua. Niin että tajuaisin tarvitsevani apua ja ymmärtäisin,ettei käy päinsä etsiä yhä uudelleen nautintoja ja samalla palvella häntä.

Jeesus tuli tänne maan päälle tekemään Jumalan tahdon. Nyt meidän tulee hänen seuraajinaan tehdä samoin. (Hebr. 10:7)

Ja jos todella tajuaisimme, mikä oikeasti on mahdollista tässä todellisuudessa, eivät ajatuksemme olisi keskittyneet välttelemään niitä tilanteita, joihin olemme joutuneet. Jos olisimme saaneet silmämme auki, olisimme nähneet ne taivaalliset voimat, jotka ovat liikkeessä, ympäri maailmaa, voimakkaasti tukeakseen niitä, jotka ovat ehyesti antautuneet Herralle. Puhumattakaan siitä palkasta, joka odottaa uskollisia. Niin SILLOIN olisimme uskoneet. Silloin olisimme pystyneet kärsimään. Silloin päivät eivät olisi olleet niin rankkoja. (Joh. 20:29).

Jokapäiväiset haasteet saavat merkityksen

Mutta juuri tämähän on todellisuutta! Jeesuksen opetuslapsina meillä on sama kutsumus: tehdä Jumalan tahto ja voittaa synti (1.Piet. 2:21-24). Sen synnin voittaminen, joka tuli jokaiseen ihmiseen syntiinlankeemuksessa ja joka haluaa houkutella meidät tulemaan happamiksi, kun tunnemme painetta tai katsomaan halveksien toisia, jotka eivät ole niin onnistuneita kuin me. Tai mikä pettää meidät unelmilla nautinnoista ja suuruudesta ilman että tehtäisiin loppu varsinaisesta ongelmasta: eli synnistä ja vaatimuksesta, jotka meissä asuvat. Ja Jumala on antanut meille kaiken, mitä tarvitsemme – hän on todellakin laittanut taivaassa käyntiin toimintaa, niin että se onnistuisi meille. Hän on lähettänyt Jeesuksen näyttämään tietä. Hän on lähettänyt Pyhän Hengen ohjaamaan ja vahvistamaan meitä. Hän on antanut meille Sanansa ohjeeksi elämäämme. Meidän tulee vain uskoa se, niin että saamme siitä hyötyä.

Uskominen on toimintaa. Se on uskollisuutta Jumalan sanaa ja hänen tahtoaan kohtaan arkipäivän pienissä ja suurissa koetuksissa, kuuliaisuutta synnin tuomitsemisessa, joka asuu minussa itsessäni. Ja uskon, että riippumatta siitä, mitä olen ollut ja mitä olen tehnyt, en enää tarvitse toteuttaa syntiä, joka tahtoo esille minussa! Kun elämän paineet tulevat ja asiat käyvät vaikeiksi, kun joku on sitä mieltä, että minun olisi pitänyt toimia paremmin. Kun kiusaukset tulevat, silloin en enää tule ärtyneeksi ja ala valittaa! Silloin ei hyödytä olla vain "kaunis kukkanen". Mitä hieno ulkokuori hyödyttää elämässä tai kaunis julkisivu, ellen tee Jumalan tahtoa? Minun pitää tulla synnistä vapaaksi!

Kun tämä on suurin toiveeni, silloin Jumala tulee auttamaan minua – sen hän on luvannut. 2. Aikak. 16:9: «Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä.»