Oletko syyttäjä vai esirukoilija?

Saatana ei häpeä tunkeutua aivan Jumalan valtaistuimen luo syyttämään pyhiä, ja silloin hän ei myöskään häpeä tulla kenenkään ihmisen luo syyttäjähengessään. Valitettavasti hän kohtaa kuulevan sydämen ja korvan useimmissa ihmisissä. Niinpä syyttäjähenki lipuu helposti sisään ja siirtyy sitten helposti ihmisestä toisiin ihmisiin. Syyttäjähengen vallassa olevat kaikkein säälittävimmätkin raukat tuntevat heti olevansa päätä pitempiä kuin kaikkein jumalaapelkäävimmät veljet ja sisaret. Pelkäämättä he antautuvat tuomitsemaan kaikkea ja kaikkia. Sellaiset syyttäjät tullaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin yhdessä syyttäjäveljensä, Saatanan, kanssa syöksemään salamana alas korkeuksistaan.

Todelliset esirukoilijat tunkeutuvat jatkuvasti Isän valtaistuimen eteen ihmisten hätä sydämellään. Nämä saavat myöskin säilyttää paikkansa Isän valtaistuimen äärellä iankaikkisesti, yhdessä parhaimman esirukoilijamme, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Hänen, joka ei koskaan väsy rukoilemaan puolestamme.

Todelliset esirukoilijat

Apostolit pysyivät rukouksessa ja sanan palveluksessa (Apt. 6:4). He asettivat rukouksen etusijalle, ja jollei tätä palvelua aseteta etusijalle, ei sanan palveluksestakaan tule mitään.

Todelliset esirukoilijat ovat osallisia kaikkein arvokkaimmasta palvelutehtävästä, koska he aina ovat Isän sydämellä ja saavat hänet jatkuvasti ojentamaan voimallisen käsivartensa missä hyvänsä sitä tarvitaankin kaikkialla maailmassa. Aabrahamin kestävän rukouksen avulla Sodoma ja Gomorra olisivat voineet säästyä, jos siellä olisi ollut kymmenen vanhurskasta (1. Moos. 18:22-23). Mooseksen esirukouksen johdosta Herra säästi koko Israelin kansan tulemasta lyödyksi kuoliaaksi erämaassa (2. Moos. 32:1-14). Väsymättä hän rukoili tämän uppiniskaisen kansan puolesta. Sama jalo esirukoilijan mieli oli myös Samuelilla, ja on kirjoitettu, että Herran käsi oli filistealaisia vastaan koko Samuelin elinajan (1. Sam. 7:7-13).

Mooses ja Samuel olivat niiden esirukoilijoiden joukossa, jotka olivat lähinnä Jumalan sydäntä vanhassa liitossa, ja kerta toisensa jälkeen Herra ojensi mahtavan käsivartensa toimien hyvyydessä ja laupeudessa  Israelia kohtaan näiden miesten hartaiden rukousten johdosta. Jumala kurottautui avunannossaan mahdollisimman pitkälle näiden miesten rukoillessa.

Paavali kehottaa ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta (1. Tim. 2:1). Paavali rukoili lakkaamatta itse kunkin seurakunnan ja itse kunkin seurakunnan jäsenen puolesta. Jatkuvasti, öin ja päivin, hän muistaa Timoteusta rukouksissaan. Epafras taisteli rukouksissaan kolossalaisten puolesta samalla tavalla kuin Paavali (Kol. 4:12). Jeesus rukoili vihollistensa puolesta, kun nämä ristiinnaulitsivat hänet (Luuk. 23:34). Stefanos rukoili kivisateessa vihamiestensä puolesta näiden puuskuessa vihaa häntä kohtaan (Apt. 7:59-60).

Esirukous: Korotettu palvelutehtävä

Suuria asioita tulee tapahtumaan tänäänkin, jos heräämme esirukouksen suureen ja välttämättömään palvelutehtävään. Tähän korotettuun palvelutehtävään voivat kaikki osallistua. Se teettää työtä, mutta niinpä se onkin sitten kaikkein hedelmällisin, kannattavin ja siunatuin palvelutehtävä, mikä on olemassa. Rukoilemalla toisten puolesta tulemme nimittäin siunatuiksi vastaavasti itsekin.

Siirtäkäämme esirukouksen avulla Jumalan voimia kyliin ja kaupunkeihin, joissa hänen työntekijänsä tekevät työtä, seurakuntiin, koteihin ja yksittäisille ihmisille, kaikkialle, missä on tarvetta.

Raamatunkohdat ovat peräisin Raamattu Kansalle- käännöksestä. 

Tämä on muokattu versio artikkelista, joka ensimmäisen kerran julkaistiin otsikolla "Anklagere – Forbedere" BCC: n Skjulte Skatter -lehdessä huhtikuussa 1944.

© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag