Sitooko minua se, mitä muut ajattelevat minusta?

Ihmisinä olemme taipuvaisia kunnianhimoon, haluamme kunniaa sanoistamme tai teoistamme. Synti tuli ihmiseen syntiinlankeemuksessa, ja sen vuoksi jopa parhaimmat tekomme ovat synnin saastuttamia, elleivät ne ole Jumalan vaikuttamia. Totuus on, että omassa voimassamme emme kykene tekemään mitään, mikä olisi jonkin arvoista.

Ihmisiltä saatavan tunnustuksen kärkkyminen on suuri vihollinen. Se sitoo minut ja ohjaa minua niin, etten ole vapaa tekemään sitä, mitä Jumala vaikuttaa, vaikka haluaisinkin.

Jos olen tehnyt jotakin hyvää Jumalan vaikuttamana, esimerkiksi ollut kuuliainen jollekin raamatunpaikalle, josta olen saanut valoa, kunnia kuuluu Jumalalle, eikä minulle itselleni.

Vaikka ymmärrys tästä asiasta on elämäni perustana, se ei tarkoita, ettenkö tulisi kiusatuksi kunnian etsimiseen. Jos en ole tarkkaavainen, ajatukseni pyörivät siinä, miltä näytän muiden silmissä. Tulen kiusatuksi ajatuksissani, ja juuri siellä taistelu on käytävä.

Kuinka voin taistella?

Ef. 6:17: ssä lukee yhdestä Jumalan taisteluvarustuksen tärkeästä osasta: Hengen miekasta, joka on Jumalan sana. Olen itse kokenut sen kaikkein tehokkaimmaksi aseeksi kiusauksissa, kuten kunnianhimoisia ajatuksia vastaan. Jumalan sanassa on hienoa se, että sitä voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Miekka ei ole kertakäyttöinen. Ja se toimii joka kerta.

Tässä on joitakin raamatunkohtia, joita olen käyttänyt kunnianhimoisia ajatuksia vastaan. Ensimmäinen on 1. Kor. 4:7 : "Kuka asettaa sinut etusijalle? Ja mitä sinulla on, mitä et ole saanut lahjaksi? Mutta jos olet saanut sen, miksi kerskailet, ikään kuin et olisikaan saanut sitä lahjaksi?" Tämä on aivan fantastinen ase! Usein kysyn itseltäni: "mitä minulla on, mitä en ole saanut lahjaksi?" Vastaus on: Ei mitään. Olen saanut kaiken Jumalan armosta, ja kaikki kunnia kuuluu hänelle. Jos kuitenkin yritän saada kunniaa, varastan jotakin, mikä ei kuulu minulle. Jos annan kunnian Jumalalle, saan fantastisen vapauden siitä painavasta taakasta, joka ihmisille eläminen on.

Toinen käyttämäni jae on Room. 3:27: "Missä siis on kerskaus? Se on suljettu pois." Myös Gal.1:10: "Ihmisiäkö minä nyt taivuttelen puolelleni vai Jumalaa? Tai pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija." Kristuksen palvelijana oleminen on juuri sitä mitä haluan. Palvelija, joka tekee hyvää ja siunaa niitä, jotka tiellään kohtaa.

Minun tulee keskittyä Jumalan kunnian etsimiseen, ja antaa hänen johdattaa minut löytämään hänen tahtonsa elämässäni. En saa keskittyä muiden mielipiteisiin ja kunniaan, ja näin antaa heidän hallita minua.

Mitä Jumala sanoo?

Ihmisten mielipiteet muuttuvat; yhtenä päivänä he kehuvat sinut maasta taivaaseen, ja toisena saat kritiikkiä. Tällä ei ole niinkään merkitystä, mutta mitä mieltä Jumala on elämästäni ja tarkoitusperistäni?

Olen edelleen aika ajoin kiusattu kunnianhimoon, esim. ajattelemaan: "Tässä onnistuin hyvin", tai tulemaan ylpeäksi, jos saan kehuja. Tai pelkäämään kritiikkiä tai negatiivista arvostelua. Fantastista tässä on se, että tunnen viholliseni ja omat aseeni, ja tiedän, kuinka taistelua tulee käydä. Voin pitää sydämeni ja mieleni puhtaana, mikä tuottaa minulle onnea ja iloa. Ja tekee minut vapaaksi, jotta voin kuulla mitä Jumalalla on sanottavana minulle.