Olenko nähnyt Jumalan tänään?

Onko sinulla joskus ollut sellaista päivää, että kaikki näyttää menevän päin mäntyä? Minulla on ollut, ja huomasin olevani iloinen, kun se vihdoin oli ohi. Mutta silloin mieleeni tuli tämä jae: «Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.» (Matt. 5: 8)

Pysähdyin ajattelemaan – mitä "näin" tänään? Näinkö Jumalan olosuhteissani? Näinkö, kuinka hänen kätensä johdatti jokaisen tilanteen pelastustani ajatellen? Vai näinkö vain sen, kuinka olosuhteet eivät sopineet minulle, tai ne tekivät elämästäni "vaikeaa"?

Linnunpoikaset haluavat liidellä puidenlatvojen yläpuolella, mutta kun lintuemo työntää ne ulos pesästä, eivät ne ehkä ymmärrä, että juuri tämä toive toteutuu nyt. Lintuemo työntää linnunpoikaset ulos pesästä, jotta pikkulinnut voivat levittää siipensä ja oppia lentämään. Mutta kuinka on minun laitani? Rukoilen kärsivällisyyttä ja hyvyyttä, joka ei olisi rajoittunut, mutta kun Jumala lähettää olosuhteen, joka "työntää minut ulos pesästäni", näenkö tilanteet silloin mahdollisuutena joiden kautta toiveeni voi toteutua? Käytänkö tilanteita mahdollisuutena tulla vapaaksi turhautuneisuudesta ja kärsimättömyydestä ja vaatimuksesta, niin että hänen hyveensä voi saada muotoa minussa? Vai näenkö tilanteet vain niin, että ne ovat "minua vastaan"?

Muistelin päivääni: Kun tulin työpaikalle, huomasin, että meillä oli alimiehitys ja minä sain enemmän työtehtäviä kuin minusta oli kohtuullista. Näinkö silloin tilaisuuden tulla vapaaksi valittamisesta ja vaatimuksesta, vai hymyilinkö vain ja yritin kantaa sen ja toivoin, että selviäisin päivästä? Kun joku ajoi ohitseni liikenteessä, näinkö silloin että Jumala tarjosi minulle tilaisuutta pelastua ärtymyksestä ja tulla kärsivällisemmäksi? Säilytinkö sydämeni puhtaana?

Olen luonteeltani hyvin lyhytnäköinen, ja näen helposti vain fyysisen tilanteen sen sijaan, että näkisin Jumalan iankaikkisuustavoitteen kohdallani. Raamatussa on kirjoitettu selvästi: ".. että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi… " (Room.  8: 28), ja että: "Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne.." (2. Kor. 4: 15). Jos uskon tähän, voin päivittäisissä tilanteissani, missä kukaan muu ei ole näkemässä, pitää sydämeni puhtaana sen sijaan, että antaisin periksi valittamiselle tai epätoivolle. Silloin pystyn näkemään Jumalan kaiken tämän keskellä ja vapaudun syntisestä luonnostani, niin että tulen enemmän ja enemmän hänen kaltaisekseen.

«Jobin kärsivälliyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.» (Jaak. 5: 11). "Vaikeiden" tilanteideni tarkoitus on osoittaa minulle, mitä luonnossani vielä on sellaista, mikä tekee minut onnettomaksi. Joten antamalla sen kuolemaan, voin tulla onnelliseen elämään hyveissä, ilossa, kiitollisuudessa ja rauhassa. Voin nähdä Jumalan. Tämä on "loppu, jonka Herra antaa".

«Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan» Matt. 5: 8.