Ohjaatko ajatuksiasi vai ohjaavatko ne sinua?
“Olet vapaa ajattelemaan” – näin alkaa eräs tunnettu laulu. -Itse koin, että ajatukseni ovat ennemminkin kutsumattomia vieraita…
"Olet vapaa ajattelemaan" – näin alkaa eräs tunnettu laulu. "Ajatuksiasi ei voi polttaa eikä vihollinen voi huomata niitä." Onhan se niin. Ajatukset ovat vapaita, koska kukaan minua lukuunottamatta ei voi huomata niitä eikä kukaan minua lukuunottamatta voi tehdä niille mitään – ei ainakaan polttaa niitä. Mutta onko se oikeaa vapautta?
Itse koin ajatusteni olevan kutsumattomia vieraita, jotka käyttäytyivät huonosti ja pilasivat koko "tilaisuuden". Halusin karkoittaa ne ovelta, mutta en pystynyt siihen yksin.
Hyvät neuvot olivat kalliita. Siksi rukoilin Jumalalta apua. Myös ystäväni rukoilivat. Hetken kuluttua minulle valkeni:
-SINUN täytyy vangita ajatuksesi ennenkuin NE vangitsevat sinut!
Tämä sai aikaan sen, että eräs Raamatunjae sai aivan uuden merkityksen. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle. (2. Kor. 10: 4-5)
Uusi ajatustapa oli ilmestys Jumalalta. Aiemmin en pystynyt ajattelemaan niin. Saamani uusi mielenlaatu antoi minulle vallan ohjata ajatuksiani. Voin valita itse annanko jonkun ajatuksen olla päässäni vai en. Valinta on minun! Se antoi minulle vallan.
–Jumalan ajatuksen minun suhteeni ovat täynnä toivoa ja tulevaisuutta! "Kaikki sellaiset ajatukset, jotka eivät johda toivoon ja uskoon eivät ole Jumalasta", kuulin eräässä kokouksessa. Hylkään kaikki sellaiset ajatukset. Minun täytyy olla valveilla, pysyäkseni "pomona" ajatusmaailmassani. Myös siihen saan voimaa Jumalalta, sillä hän vahvistaa heikkoja.
Tämän jälkeen en ole ollut väsynyt tai avuton. Rauhani ja iloni kasvavat jatkuvasti. Voin sanoa psalmistin tavoin: Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasti liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. (Psalmi 40: 3-4)
Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.