"Näyttötunti"

Muistatko ”näyttötunnin” koulussa? Oppilaat saivat tuoda mukanaan kotoa esineen, joka jostain syystä oli erityinen; Joko epätavallinen itsessään tai sitten siihen liittyi jokin erittäin mielenkiintoinen historia. Esinettä voitiin kierrättää ympäri luokkaa, niin että jokainen sai nähdä ja tunnustella sitä ja eläytyä sen historiaan. He saattoivat tutkia tavaraa ja saada siitä paremman ymmärryksen, koska olivat nähneet sen omin silmin. Vaikutus olisi ollut paljon pienempi, mikäli oppilaat olisivat vain sanoneet ”Minulla on erityinen esine kotona ja nyt aion kertoa teille, miltä se näyttää…”

Se minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet

Tulin ajatelleeksi käyttäytymistäni nuorena, vastakääntyneenä kristittynä, kun olin täynnä intoa kertomaan ihmisille tarkalleen, mihin uskoin ja miksi uskoin siihen. Aloitin nuoremmasta veljestäni. Suljin hänet ruokasalin nurkkaukseen ja päätin selittää hänelle, mitä tarkoittaa olla kristitty. Kun olin selittänyt, miksi Jeesus tuli maan päälle, selitin, minkälaiseksi veljeni tulevaisuus muuttuisi, ellei hän uskonut siihen, mihin minä uskoin. Minun ei tarvitse toistaa, mitä sanoin hänelle, mutta hänen kasvojensa ilmeet näyttivät selkeästi, että sain hänet tuntemaan itsensä kurjaksi ja lähes kiusatuksi. Kerroin hänelle, mihin halusin hänen uskovan näyttämättä hänelle, mitä kristityn elämä sisälsi.

Kertomisen ja näyttämisen ero selvisi minulle asteittain ajan kuluessa. Ihmisinä innostumme sellaisesta, minkä itse voimme ”nähdä ja mitä voimme ”koskettaa käsin”. Johannes puhuu tästä yhdessä kirjeessään. Hän kirjoittaa: ”minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta.” 1. Joh. 1:1.

Voisi luulla, että Johannes vain kertoi heille Jeesuksesta., ja ettei Jeesus ollut paikan päällä.

Mutta juuri sitä hän oli ….

Jeesuksen elämä meissä

Tässä on koko asian ydin. Kun alamme elää evankeliumin mukaan sen sijaan, että vain ymmärrämme sen, Jeesuksen elämä kasvaa ja kehittyy meissä. Sitä ihmiset voivat ”käsin koskettaa”. Eläminen sen mukaan, mitä on kirjoitettu, vaatii sen, että luovumme omasta tahdostamme. Sitä Paavali kuvaa Jeesuksen kuolemaksi.

”Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2. Kor. 4:10.

Meillä voi olla tarve selittää, mitä Raamattu sanoo siitä, kuinka ja miksi Jeesus tuli maan päälle pelastaakseen meidät, mutta jos emme elä sen mukaan, mitä opetamme, ei sanoillamme ole mitään vaikutusta. Emme voi ajatella olevamme täynnä Jumalan viisautta ollessamme nuoria, mutta minä olisin joka tapauksessa voinut elää hieman nöyrempänä, kun olin teini-ikäinen. Olisin voinut elää sen vähäisen ymmärryksen mukaan, mikä minulla silloin oli. Vain se, että olisin ollut kiltti veljelleni ja auttavainen kotona, olisi ollut hyvä alku – eikä enempää olisi tarvittu! Jopa sellaiset vähäiset asiat merkitsevät, kun olemme tämän elämän alussa. Jumala ei odota meidän olevan teologeja tai saarnaajia, erityisesti teini-ikäisinä. Hän odottaa meidän olevan rehellisiä ja tekevän sen, minkä tiedämme. Ei ainoastaan sen kertomista, vaan sen ”näyttämistä”.

Muutos tapahtuu

Kuinka paljon enemmän olisinkaan voinut voittaa veljeni sydäntä, jos olisi harjoittanut yhteyttä hänen kanssaan sen sijaan, että ainoastaan kerroin hänelle, kuinka hänen piti muuttua palaten sitten takaisin omiin kuvioihini. Millään sanomallamme ei ole arvovaltaa, ellemme kykene osoittamaan omalla elämällämme, mihin uskomme. Perheeni sai vain nähdä runsaasti intoa siinä, mikä ei vielä ollut muuttanut elämääni sisältä käsin. He näkivät edelleen vain itsekkään tytön, joka vastahakoisesti tarjosi apuaan kotona.

Aikaa myöten innostuin enemmän sen harjoittamisesta, minkä ymmärsin, ja rukoilin Jumalalta apua, kun epäonnistuin. Kun teemme tämän, elämämme muuttuu hitaasti mutta varmasti, ja ympäristömme voi huomata muutoksen. Jos olisin panostanut enemmän tähän vastakääntyneenä, olisin ehkä voinut estää sen, että hukutin veljeni omaan tietooni sen sijaan, että hän olisi voinut kokea lämpimän sisaren, joka välitti hänestä ja halusi hänen parastaan.

Tästä kaiken tietävästä teini-ikäisestä, joka halusi valistaa ihmisiä siitä, mihin heidän tulisi uskoa, tuli äiti ja isoäiti, joka on kokenut elämän myrskyjä, niin kuin monet muut. Elämänkokemukseni on, että Jumala haluaa antaa Henkensä johtamaan meitä elämässämme ja näyttämään, kuinka ihmisluontomme on läpihapattanut kaiken, mitä sanomme ja teemme, antaakseen sen jälkeen meille voimaa tehdä hänen tahtonsa oman tahtomme sijaan. Jos riipumme kiinni tässä prosessissa, yksinkertaisessa uskossa, ihme voi tapahtua. Muutumme sisäisesti, ja sen voivat ympärillämme olevat ihmiset nähdä ja tuntea. Eikä vain se - se vetää heitä tähän elämään, vaikka emme avaisi edes suutamme.

Status *

2